Euroopan unioni vastaa Brexitiin militarisoitumalla

eu-army

Euroopan maiden on määrä luoda seuraavan puolen vuoden aikana suuntaviivat Brexitin jälkeisestä Euroopan unionista. Päätöksiä olisi tarkoitus saada aikaan ensi vuoden maaliskuuhun mennessä, jolloin juhlitaan Rooman sopimuksen 60-vuotispäivää. Kun Iso-Britannia poistuu jarruttamasta, Euroopan unionin sotilaallinen integraatio voi toden teolla alkaa. Militarisoituminen tapahtuu Saksan ja Ranskan ehdoilla, mikä vahvistaa Euroopan unionia nationalistisena projektina.   

EU:n ulkoministeri Federica Mogherini iski oman visionsa post Brexit Euroopasta kolme päivää Iso-Britannian kansanäänestyksen jälkeen: nopean toiminnan joukot EU-lipun alle, Brysseliin pysyvä pääesikunta ja jäsenmaiden investointeja yhteiseen sotilaskalustoon. Süddeutsche Zeitungin mukaan Saksan ja Ranskan puolustusministerit Ursula von der Leyen ja Jean-Yves Le Drian ovat hahmottelemassa vastaavia aloitteita sotilaallisesta yhteistyöstä.

Jean-Claude Junckerin mukaan komissio jättää vielä loppuvuoden aikana esityksen EU:n puolustusrahaston perustamisesta, jonka avulla vauhditettaisiin “puolustusalan tutkimusta ja innovointia”. Investoinneista vastaavan komissaari Jyrki Kataisen mukaan ”innovatiivisuus” tarkoittaa, että vanhanaikaisten tankkien ja tykistön sijaan sijoitetaan lennokkeihin (“dronet”), sotalaivoihin, satelliitteihin ja kyberturvallisuuteen. Lisäksi Euroopan investointipankille tulisi antaa laajemmat oikeudet investoida sotilaskalustoon. Kataisen mukaan:

“Turvallisuus on aina kuulunut jäsenmaille, mutta nyt tosiasiat ovat muuttuneet. Puolustaakseen yhteistä rahajärjestelmää, vapaata liikkuvuutta ja kaikkia liberaalin demokratian arvoja ja ottaen huomioon uhkien muuttuneen luonteen, Euroopan unionin ja Euroopan tulee olla kykeneväisempi vastaamaan näihin vaikeisiin uhkiin.”

EU-johtajien ensimmäinen kokous ilman Iso-Britanniaa

EU-johtajat tapasivat viikonloppuna Bratislavassa ensimmäistä kertaa ilman Iso-Britanniaa. Kokouksessa sovittiin alustavasti EU:n ulkorajojen valvonnan lisäämisestä ja sitoutumisesta yhteisen puolustuksen kehittämiseen. Konkreettisempia päätöksiä on määrä tehdä joulukuun Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Bratislavassa olleen pääministeri Juha Sipilän mukaan Suomi on mukana kehittämässä aseellista yhteistyötä:

”EU:ssa ei ole pystytty vastaamaan ihmisten turvallisuudentunteen puutteeseen, että mitä me voimme tehdä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden parantamiseksi. … Ehkä yhteisestä armeijasta puhuminen on liioiteltua, mutta on monia monia asioita joissa voidaan syventää yhteistyötä.”

Eurooppa-tutkija Timo Miettisen mukaan eurokriisin alettua poliittinen päätöksenteko on siirtynyt harmaalle alueelle valtioiden ja EU:n virallisten instituutioiden väliin. Tämä johtuu Miettisen mukaan siitä, että perussopimusten nojalla EU toimii ja etenee aina kansallisvaltioiden ehdoilla. Post Brexit EU osoittaa tämän.

Toisaalta EU pyrkii vastaamaan Brexitin aiheuttamaan eksistentiaaliseen kriisiin kehittymällä globaaliksi sotilaalliseksi toimijaksi. Sotilaallinen integraatio perustellaan ulkoisilla ja sisäisillä uhkilla, nationalismin perusraaka-aineilla. Rauhannobelisti EU tarvitsee yhteistä sotilaskalustoa ja EU-vastaisuudella ratsastaneet perussuomalaiset ovat mukana siunaamassa tätä.

Toisaalta Iso-Britannian lähtiessä Euroopan unionista Saksan ja Ranskan poliittinen painoarvo integraatiosta kasvaa entisestään. Onkin todennäköistä, että Brexitin seurauksena tullaan jälleen kerran näkemään kompromissi, jossa EU-maiden suvereniteettia siirretään pieniltä jäsenmailta suurille. Saksassa ja Ranskassa kansallismieliset puolueet ovat nousussa, mikä siirtää poliittista keskustaa entisestään oikealle. Saksan ja Ranskan mailta kantautuvat uutiset aluevaaleista eivät viittaa siihen, että Euroopan integraatio Brexitin vahvistaisi solidaarisuutta Euroopan maiden välillä tai että pakolaiskriisi pyrittäisiin ratkaisemaan inhimillisesti.

Brexit ja EU:n militarisoituminen osoittavat, että EU on nationalistinen eikä ylikansallinen projekti.

Historian ironiaa: Saksan malli olisi hajottanut euroalueen

Euroopan keskuspankin johtaja Mario Draghi ja Saksan liittokansleri Angela Merkel

Euroopan keskuspankin johtaja Mario Draghi ja Saksan liittokansleri Angela Merkel

Saksan malli on tuonut sille itselleen vaurautta ja Saksa onkin pyrkinyt ulottamaan ordoliberalisminsa koko Euroopan rahaliiton alueelle. Eurokriisin lähempi tarkastelu osoittaa, ettei Saksan malli kuitenkaan ole siirrettävissä muualle Eurooppaan. Euroalue olisi todennäköisesti jo hajannut, mikäli Euroopan keskuspankki ei olisi luopunut rahapolitiikan osalta Saksan mallista. Se, että EKP on rikkonut saksalaista ordoliberalismia, ei kuitenkaan tarkoita, että eurokriisi olisi ohi tai että hallituksen ja keskuspankin välinen työnjako olisi muuttunut tai muuttamassa edistykselliseksi.

Saksalaisessa ordoliberalismissa talouskasvun moottorina toimii vienti ja talouspolitiikkaa ohjaa kilpailukyky. Saksan mallissa valtion tehtävä on varmistaa, että kilpailu toteutuu mahdollisimman laajassa mittakaavassa ja että yksilöt ovat vastuussa omasta elämästään. Päivänpoliittisessa debatissa Saksan malli tarjotaan patenttiratkaisuna, jolla menestyä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.

Saksa luopui D-markasta sillä ehdolla, että Euroopan keskuspankista (EKP) tehtäisiin uusi väkevämpi versio Bundesbankista. Bundesbankin tavoin EKP:lle kirjattiin ensisijainen hintavakaustavoite ja taattiin täydellinen itsenäisyys. Maastrichtin sopimukseen kirjattiin, että euromaat ovat yksin vastuussa veloistaan, eikä EKP saa rahoittaa euromaita. Lisäksi Saksa vaati, että euromaat sitoutuvat ankariin julkista taloutta koskeviin kurisääntöihin. Ohjenuorana on ollut, että jos Saksan mallia ei sisäistä vapaaehtoisesti, viimeistään finanssimarkkinat pakottavat siihen. Presidentti Sauli Niinistö tiivisti rahaliiton ordoliberaalin hengen toteamalla, että rahaliiton “säännöillä haluttiin lisätä julkisen sektorin rahoittamiseen liittyviä riskejä siinä toivossa, että rahoitusmarkkinat ’rankaisisivat’ sellaista finanssipolitiikkaa, joka ei olisi kestävällä pohjalla.”

Lue loppuun

Markkinatalous tarvitsee keskuspankkeja ja keskuspankit tarvitsevat hallituksia

Yhdysvaltain keskuspankin johtajisto viikonloppuna Jackson Holessa; Stanley Fischer, Janet Yellen ja William Dudley.

Yhdysvaltain keskuspankin johtajisto viikonloppuna Jackson Holessa; Stanley Fischer, Janet Yellen ja William Dudley.

Pankkiiri Björn Wahlroos sanoi finanssikriisin jälkeen: “Markkinatalous korjaa itse itsensä, varsinkin jos keskuspankki auttaa”.

Ja keskuspankit auttoivat. Ne laskivat kilpaa lyhyen aikavälin ohjauskorkoja ja ostivat tuhansien miljardien edestä velkakirjoja ja arvopapereita. Markkinatalous tarvitsee kuitenkin vielä 8 vuotta finanssikriisin jälkeenkin keskuspankkien apua:

  • Brexitin jälkeen Englannin pankki ilmoitti ostavansa 60 miljardilla punnalla Iso-Britannian velkakirjoja ja 10 miljardilla yritysten velkakirjoja.
  • Japanin keskuspankki ostaa kuukausittain 60 miljardilla eurolla Japanin velkakirjoja.
  • Euroopan keskuspankki on ilmoittanut ostavansa kuukausittain 80 miljardilla eurolla valtioiden ja yritysten velkakirjoja ainakin ensi maaliskuuhun saakka. EKP:n edellisen kokouksen pöytäkirjan mukaan EKP harkitsee tukitoimien laajentamista syyskuun kokouksessa.

Yhdysvaltain keskuspankin (Fed) johtaja Janet Yellen myönsikin viikonloppuna keskuspankkiireiden vuotuisessa Jackson Hole -konferenssissa, että finanssikriisin jälkeen käyttöönotetuista “epäkonventionaalisista” toimista on tulossa konventionaalisia työkaluja keskuspankkien työkalupakkiin. Konferenssissa puhunut EKP:n johtokunnan jäsen Benoît Cœuré jakoi Yellenin näkemyksen ja Haruhiko Kuroda vakuutti Japanin keskuspankin olevan valmis uusiin elvytystoimiin.

Lue loppuun

Eurooppa tänään: pankkiviranomainen piilottelee pankkikriisiä ja Deutsche Bank vaatii pörssiromahdusta

Runoilija ja historioitsija Friedrich von Schiller ja Deutsche Bankin pääkonttori.

Runoilija ja historioitsija Friedrich Schiller ja Deutsche Bankin pääkonttori.

Finanssikriisin jälkeen pankkien sääntelyä on lisätty. Esimerkiksi Euroopan pankkiviranomaisen mukaan pankeilla tulisi olla 3 senttiä pääomaa jokaista hallussaan olevaa euroa kohtaan. Tämän toivotaan hillitsevän keinottelua ja takaavan, että pankit selviävät shokeista.

Pankkiviranomaisen mukaan pankit tarvitsevat 6,4 miljardia euroa, jotta ne täyttäisivät 3 prosentin vaatimuksen. Pankkisektori on niin valtava, että prosenteilla on suuri merkitys. Mikäli vaatimus olisi 4 %, pankit tarvitsisivat 89 miljardia. Goldman Sachsin mukaan Euroopan suurimmat pankit Deutsche Bank (Saksa), Societe Generale (Ranska), UniCredit (Italia) ja Barclays (Iso-Britannia) eivät nykyisellään läpäisisi tätä vaatimusta.

Mikäli Euroopassa olisi 5 prosentin pääomavaatimus Yhdysvaltojen tapaan, pankit tarvitsisivat peräti 289 miljardia. Täten on ymmärrettävää, miksi Euroopassa on tyydytty pienempään pääomavaatimukseen. Vaatimattomampi pääomavaatimus ei kuitenkaan takaa, että pankit selviäisivät shokeista – päinvastoin.

Pankkiviranomaisen viime kuun lopussa julkaisemat stressitestit onkin osoitettu kyseenalaisiksi. Saksalainen tutkimuslaitos ZEW suoritti testejä Yhdysvaltain keskuspankin aineistolla ja sai pankkien pääomavajeeksi peräti 123 miljardia. Tämä on yli 20-kertainen arvio pääomavajeesta verrattuna pankkiviranomaisen laskelmiin ja lähellä Deutsche Bankin arviota, jonka mukaan Euroopan pankit tarvitsevat 150 miljardia.

ZEW suoritti myös tuomiopäivän simulaation, jossa globaalit pörssikurssit laskevat 40 prosenttia seuraavan puolen vuoden aikana. Euroopan sekavaa taloudellispoliittista tilannetta ilmentää kenties parhaiten se, että Deutsche Bankin korkotutkimusyksikön johtaja Dominic Konstam vaati juuri tämän tuomiopäivän koittamista ja globaalien osakemarkkinoiden romahtamista! ZEW:in laskelmien mukaan 40 prosentin romahdus tarkoittaisi 675 miljardin pääomavajetta, josta Deutsche Bankin osuus olisi 60 miljardia.

Finanssikriisin jälkeen hallitukset Euroopassa ovat kieltäytyneet elvytyksestä ja jättäneet sen keskuspankkien huoleksi. Euroopan keskuspankki ostaakin joka ikinen viikko 20 miljardilla valtioiden ja yritysten velkakirjoja. Konstamin mukaan keskuspankit voivat jatkaa vuosia finanssimarkkinoiden pumppaamista, mutta hänen mukaansa on käynyt selväksi, ettei pörssikurssien nousu enää ilmennä talouskasvua, eivätkä keskuspankit voi saada yksin talouskasvua aikaan. Talouskuri lisää kotitalouksien ja yritysten maksuhäiriöitä, minkä lisäksi lisääntynyt sääntely, Euroopan kriisinhallintamekanismi ja nollakorot vaikeuttavat pankkien liiketoimintaa.  

Konstamin lausunto on aatehistoriallisesti mielenkiintoinen: Euroopan merkittävimmän pankin ekonomisti vaatii pörssiromahdusta ja satojen miljardien tappioita edustamalleen pankkisektorille, jotta näiden aiheuttama paniikki pakottaisi poliitikot muuttamaan hallitusten ja keskuspankkien työnjakoa ja aloittamaan finanssipoliittisen elvytyksen. Minkälaisen runon Deutsche Bankin edustalla seisova Friedrich Schiller kirjoittaisi tästä kaikesta? 

Stressitestit siirtävät Euroopan pankkikriisiä tuonnemmaksi

Euroopan pankkiviranomaisen hallintoneuvosto

Euroopan pankkiviranomaisen hallintoneuvosto, jonka suomalaisia jäseniä ovat Sirkka Hämäläinen ja Anneli Tuominen

Euroopan pankkiviranomainen (EBA) julkaisi myöhään perjantaina euroalueen pankkien stressitestien tulokset Yhdysvaltain pörssin sulkeuduttua. Ainoastaan italialainen Monte dei Paschi ei läpäissyt testejä ja laajemmin stressitestien tulokset ilmensivät pankkiviranomaisen mukaan euroalueen pankkisektorin “kasvanutta häiriönsietokykyä” (improved resilience). Tämä on hämmentävä tulos ottaen huomioon, että eurooppalaisten pankkien osakkeet ovat laskeneet 30 % vuoden alusta.

Syy löytyy pankkiviranomaisen valitsemasta metodologiasta.

Lue loppuun

Pankkiunioni on kylvänyt Euroopan seuraavan kriisin siemenet

renzi

Italian pääministeri Matteo Renzi

Italiassa on lokakuussa kansanäänestys perustuslain muutoksesta. Samanaikaisesti Italian pankkisektori tarvitsee tukipakettia, mutta Euroopan uusi kriisinhallintamekanismi edellyttää pankkien tappioiden kattamista italialaisten kotitalouksien säästöillä. Pääministeri Matteo Renzi on ilmoittanut eroavansa, mikäli hänen esityksensä häviää äänestyksen ja säästöjen pyyhkiminen lisää ennenaikaisten vaalien todennäköisyyttä. Saksan on valittava, heittääkö se vuoden alusta voimaantulleen pankkiunionin roskiin vai riskeeraako se, että Euroopan poliittinen epävarmuus leviää Iso-Britannian, Ranskan ja Espanjan lisäksi myös Italiaan.

Euroopan pankkien arvosta on sulanut vuoden alusta lähtien 30 %. Suurimmissa ongelmissa ovat italialaiset pankit, joissa makaa ainakin 360 miljardin euron edestä ongelmaluottoja. Kun Yhdysvalloissa ongelmaluottojen määrä oli 5 % finanssikriisin syvimmässä vaiheessa, vastaava luku on Italiassa tällä hetkellä 17 %.

Italian pankit kärsivät eurokriisin jälkeen sovitusta politiikasta: toisaalta Euroopan keskuspankin alhainen korkopolitiikka ja tiukentunut sääntely nakertavat pankkien tulosta. Toisaalta rahaliiton julkista taloutta koskevat kurisäännöt varmistavat, että investointeja ei synny ja työttömyys pysyy korkeana, minkä seurauksena kotitalouksien ja yritysten on entistä vaikeampi selvitä veloistaan. Italian pankkien “synti” on ollut, että ne ovat keinottelun sijaan keskittyneet perinteiseen lainaamiseen kotitalouksille ja yrityksille.

Lue loppuun

Kokoomuksen luokkapuhe piilottaa omistussuhteet

petteriorpokokoomus

Voima haastatteli Tuija Parvikkoa ja minua Kokoomuksen luokkapuheesta. Juttu luettavissa täältä. Ohessa oma puoliskoni haastattelusta keskustelun muodossa toimittaja Veikka Lahtisen kanssa:

VL: Näetkö että Kokoomuksella on joku historiallinen suhde yhteiskuntaluokan käsitteeseen? Minusta vaikuttaa, että puolue on välttänyt luokasta puhumista, koska se ei ota vastuuta siitä, millaisiin asemiin ihmiset päätyvät, kunhan ”lähtökohdat” ovat jonkun muodollisen kriteerin mukaan ”tasaiset”.

Kokoomus on omistavan luokan puolue historiallisesti. Se ei ole välttänyt luokista puhumista vaan se on omalla luokkapuhellaan vienyt huomion pois omistavan luokan olemassaolosta, omistussuhteista ja tuotantosuhteista. Sauli Niinistö sanoi vastakkainasettelun olevan ohi ja Jyrki Kataisen johdolla kokoomuksesta brändättiin työväenpuolue. Kokoomuksen luokkapolitiikan lähtökohta on, että alentamalla palkkoja, lisäämällä työtunteja, heikentämällä työehtoja ja helpottamalla irtisanomisia luomme työpaikkoja. Vaikka kokoomus on esiintynyt talouskasvun airueena, työntekijöiden kuritus ja tulonsiirrot omistavalle luokalle on sen tekemän politiikan tärkein tavoite. 

Lue loppuun

Brexit aloitti Euroopan etsikkoajan


david-cameron

Brexit on osoittanut, että Euroopan demokraattiset välitysmekanismit ovat rikki. On mahdotonta sanoa, mitä brexitistä seuraa, sillä se kiihdyttää Euroopan poliittista hajaannusta, mutta myös kannustaa jatkamaan integraatiota entistä epädemokraattisemmin. Brexit on aloittanut Euroopan etsikkoajan tuomalla esiin pinnan alla kuplivan pettymyksen Euroopan unionia ja poliittista eliittiä kohtaan. 

Iso-Britannia päätti erota Euroopan unionista, mutta Brexit on vasta alkamassa. Brexit jatkuu syyskuussa, kun toryt valitsevat uuden puheenjohtajan. Huhujen mukaan marraskuussa järjestettäisiin ennenaikaiset brexit-vaalit. Äänestystulos pyritään todennäköisesti nollaamaan, mutta myös oikeuttamaan entistä kovempi integraatio. 

Äänestystulos on kauhistuttanut siksi, että Brexit-kampanja perustui muukalaisvihaan ja rajojen sulkemiseen. Kuitenkin juuri Labourin asettautuminen EU-jäsenyyden puolelle antoi uusliberalismin ja rasismin olla ainoita vaihtoehtoja Euroopan unionille. Labour jätti politisoimasta EU:n nykykehityksen ja kieltäytyi tarjoamasta vaihtoehtoa toryjen ja Ukipin EU-erolle.

Brexit ilmentää, kuinka demokratian välitysmekanismit ovat rikki. Keskiluokka näkee, että epävarmuudesta on tullut pysyvä asiantila ja pelko putoamisesta alaluokkiin kasvaa. Poliitikot ovat kyvyttömiä vastaamaan epävarmuudesta aiheutuvaan tärinään. Vanhat valtapuolueet ovat sisäisessä kaaoksessa, sillä suuret EU-jäsenyyden kaltaiset asiat eivät ole enää niiden hallinnassa. Puolueilla on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä hajaannuksensa lopettamiseksi ja äänestäjien luottamuksen palauttamiseksi. Brexit suuntautuikin paitsi Euroopan unionia, myös poliittista eliittiä vastaan.

Lue loppuun

Suomalainen media vastustaa yksiäänisesti Brexitiä

cameron-media

Media ja Iso-Britannian pääministeri David Cameron Brysselissä.

Suomalainen media syyttää Brexitin kannattajia populismista, mutta asettuessaan EU-jäsenyyden puolelle se syyllistyy siihen itsekin. Iso-Britannia äänestää EU-jäsenyydestä ensi torstaina.

22 päätoimittajaa julkaisi maaliskuussa kannanoton luotettavan median puolesta, joka oli suunnattu vihasivusto MV-lehteä vastaan.

Valtamedian on tietenkin sanouduttava irti valheellisesta ja rasistisesta journalismista. Vaikka media liputtaa “luotettavan median” puolesta, se on kuitenkin puolueellinen päättäessään mistä raportoidaan ja mihin sävyyn.

Kun vertailee kannanoton allekirjoittaneiden medioiden juttuja Iso-Britannian kansanäänestyksestä, suurin osa uutisista, analyyseista ja kolumneista puhuu yksimielisesti Brexitiä vastaan. Media ei päästä ääneen Brexitin kannattajia. Läpi pääsevät arviot, joiden mukaan EU-ero syventää Iso-Britannian, Euroopan ja tavallisten ihmisten taloudellista ahdinkoa tai pahentaa Euroopan turvallisuustilannetta.

Lue loppuun

brexit

Saksa ja Ranska uhkaavat sulkea Iso-Britannian sisämarkkinoilta, mikäli Brexit voittaa kansanäänestyksen

Viimeisimmän gallupin mukaan Brexitin kannattajien etumatka EU:n kannattajiin on kasvanut 10 prosenttiin (55-45). EU-kansanäänestys on päivää ennen juhannusta 23.6.

Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble varoitti perjantaina, että Brexitin pienikin voitto EU-kansanäänestyksessä johtaisi Iso-Britannian sulkemiseen sisämarkkinoiden ulkopuolelle. Saksalle olisi painajainen, mikäli muutkin maat alkaisivat tavoitella Norjan mallia eli pääsyä sisämarkkinoille ja eroa unionista. Ranskalainen diplomaatti on sanonut, että “[kivuton brexit] on mahdoton, jos haluamme pitää loput EU:sta kasassa.”

Lue loppuun