eurotower

Euroopan keskuspankin uusi päämaja Frankfurtissa

Yanis Varoufakisin DiEM25-liike on poikinut keskustelua rahaliiton tulevaisuudesta. Ainakin Pontus Purokuru, Heikki Patomäki, Jussi Vähämäki ja Oras Tynkkynen ovat kommentoineet. Hienoa, etteivät keskustelua käy ainoastaan eläkkeellä olevat virkamiehet ja Paavo Väyrynen!

Julkaisen seuraavien viikkojen aikana sarjan tekstejä, joissa kommentoin edellämainittuja ja nostan esiin mielestäni oleellisia teemoja liittyen rahaliittoon, valtioon, nationalismiin ja talouspolitiikkaan.

I Euroeron poliittinen subjekti

Euroalueen tulevaisuuden suhteen on karkeasti 3 linjaa julkisessa keskustelussa: lisää integraatiota ja talouskuria vaativat, rahaliiton reformia vaativat ja rahaliiton purkamista vaativat. Pontus Purokuru arvostelee euroeroon liittyvää poliittista projektia siksi, että siinä tavoitellaan työstä vapautumisen sijaan kansallisvaltiota ja täystyöllisyyttä:

“Toiseksi tavoite kansallisvaltioon paluusta on iänikuista ja tunkkaista me-ajattelua, jossa halutaan hoitaa nationalistisesti rakennetun poliittisen ryhmän asiat kuntoon. Se sitoo politiikan tekemisen puolueisiin ja instituutioihin. Perustulo ja ihmisten vapauttaminen työpakosta sysätään syrjään, ja politiikan tavoite asetetaan samaksi kuin aina: talouskasvun kohentaminen ja tyhjän panttina lojuvien tuotantoresurssien valjastaminen käyttöön. Se ei ole poliittisesti kovin mielikuvituksellinen eikä ainakaan kovin innostava tavoite.” (Euro vai ero? Onko sillä väliä 12.2.2016)

Uuden työn kritiikeissä kyseenalaistetaan valtion tietoinen työllisyyspolitiikka, sillä työ on keskeisin riiston instituutio kapitalismissa. Purokurun kritiikki kannustaa miettimään, kuinka työelämän muutos tulee huomioida euroerossa, jotta se johtaisi laadulliseen eroon nykyisestä talouskuripolitiikasta. Lisäksi Purokuru tuo esiin aiheellisen huolen siitä, että euroero saattaisi johtaa kansakunnan vahvistumiseen poliittisena subjektina.

Olemme Joel Kaitilan kanssa kirjoittamassamme raportissa Talouskurista autonomiaan alleviivanneet, että euroeroa tulee tavoitella työväenluokan etujen mukaisen talouspolitiikan vuoksi. Tämä tarkoittaa nykyisen vientivetoisen kasvumallin hylkäämistä, mikä mahdollistaa positiivisen laadullisen muutoksen yhteiskuntapolitiikassa. Nykyinen vientimalli perustuu talouskuriin sekä kilpailuun julkissektorin leikkauksilla ja palkkojen polkemisella. Paavo Väyrynen ja Libera ovat vaatineet euroeroa Suomen kilpailukyvyn vuoksi, mikä on juuri Purokurun mainitsemaa tunkkaista me-ajattelua. Kunhan euroeron poliittinen subjekti on luokka eikä kansa, ei pelkoa samaistumisesta uusoikeistoon ole.

Rahaliiton keskeinen ongelma on sen institutionaalinen ja ideologinen järjestys, joska mukaan työttömyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma vaan keino hallita inflaatiota. Euroopassa on eurokriisin jäljiltä yli 20 miljoonaa työtöntä. Työttömyyden tuoma epävarmuus ja näköalattomuus ovat omiaan lietsomaan nationalismia ja muukalaisvihaa. Eurokriisin jälkeen rahaliitto onkin muodostunut uusliberalismin ja nationalismin liitoksi. “Tyhjän panttina lojuvien tuotantoresurssien valjastaminen käyttöön” tarkoittaa vastentahtoisen työttömyyden poistamisesta. Tämä poistaa arjen epävarmuutta ja mahdollistaa uskon parempaan huomiseen. Kurisääntöjen kumoaminen poistaa talouskurilta sen nykyisen hunnun välttämättömyytenä ja oikeisto joutuu perustelemaan leikkauksensa puhtaasti työläisten ja työttömien etujen vastaisina.

Lopuksi tulee muistaa, että talouskurin ja vientimallin puitteissa suuret yhteiskunnalliset muutokset eivät ole mahdollisia. SSS-perustulo ei tule tarkoittamaan työelämän laadullista parantamista vaan osallistavaa sosiaaliturvaa ja työhön pakottamista. Perustulon kannattajien tuleekin positioida itsensä tarkemmin, millaista perustuloa he kannattavat ja ennen kaikkea, tulisiko se järjestää rahaliiton reformoimisen vai sen purkamisen kautta. Nykyisellään rahaliittoa ollaan kehittämässä 5 presidentin raportin pohjalta liittovaltioksi talouskuri edellä ilman vasemmistolaisia vaatimuksia tulonsiirroista tai perustulosta.

This article has 4 comments

  1. Ilkka kajaste Reply

    Mikäli eläkkeellä olevat virkamiehet saavat edelleen osallistua keskusteluun, olisin mielelläni todennut muutaman seikan. Ensinnäkin on kiinnostavaa, että ohessa tehdään ero luokan ja kansan välillä. Se on uusi näkökulma, joka tekee vaikeaksi kommentoida asiaa kansantalouden kannalta. Jos euroerosta tarkastellaan luokkanäkökulmssta on vaikea kytkeä asiaan teoreettisia tai puhtaasti taloudellisia argumentteja. Aikahorisontti siirtyy jonnekin etäisyyteen. Sama on voitu havaita myös prof. Kanniaisen (Libera) selvityksessä, jossa pitkän ajan hyötyjen uskotaan kattavan lyhyen ajan tappiot. Tällaisesta on vaikea kiistellä. En ota kantaa työllisyyteen ja perustuloon, koska asia ei oikeasti liity euroeroon. Sen sijaan haluaisin kiistää jälleen kerran argumentin, joka liittyy liittovaltioon (viiden presindentin raportti). Vaikka komissiossa ja muissa EU-elimissä tätä visiota vaalitaankin, se ei ole myöskään tästä maailmasta. Kaksi argumenttia. 1. Liittovaltiorakenteita ei tarvita riittävän ”talouskurin” aikaansaamiseksi. Markkinakuri riittää. Tätä on Suomikin painottanut. 2. Liittovaltiosta päättäisivät eri maiden parlamentit, tai kansanäänestykset. Ei ole uskottavaa, että parlamentit (ensi. Eduskunta) haluaisivat luovuttaa budjettivaltaansa, joka on keskeinen osa suvereniteettia, Brysseliin. Tästä syystä kannattaisi keskittyä siihen, kuinka euroalueen toimintaan voitaisiin tehostaa nykyisestään. Tässä voivat vanhat virkamiehet kuten Sixten Korkman olla avuksi. Kaikki muut ratkaisut ovat riskialttiita ja voivat johtaa uusiin kärsimyksiin kansan valtaenemmistön kannalta.

  2. Joku Reply

    ”Kunhan euroeron poliittinen subjekti on luokka eikä kansa, ei pelkoa samaistumisesta uusoikeistoon ole.”

    Uusoikeisto voi omia kansan käsitteen vain jos vasemmisto lakkaa puhumasta kansasta omalla tavallaan. Vasemmiston olisikin ehkä hyvä haastaa oikeistolainen kansan määritelmä. Luokka on hyvä näkökulma ja sen tarkastelu johtaa sylttytehtaalle mutta ehkä ns. klassismi on liian kapea lähtökohta? Kansa taas sallisi laajemman kokonaisuuden muodostamisen?

  3. Joku Reply

    Huomasin että sanonta sylttytehtaasta taitaakin viitata jälkiin, jotka johtavat väärään tai epäolennaiseen paikkaan. Tarkoitin sanontaa päinvastaisessa merkityksessä, eli luokkakysymysten tarkastelu johtaa olennaisten kysymysten äärelle.

    • antti Reply

      Ilkka, kommenttisi ovat enemmän kuin tervetulleita.

      Kuten esimerkiksi tästä Ulkopoliittisen instituutin Juha Jokelan kirjoituksessa käy ilmi, keskustelua käydään markkinakurimallin ja keskitetyn ratkaisun välillä. Sitä suuremmalla syyllä, että keskustelu huippukokouksissa ja euroryhmässä on keskittynyt pakolaiskriisiin ja Turkki-suhteisiin, 5 presidentin raportti etenee, eikä ole mitään syytä miksei laajemmin myös muista vaihtoehdoista kuten euroerosta keskusteltaisi.

      http://www.ulkopolitiikka.fi/artikkeli/1488/matkalla_eurovaltioon

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *