Skip to content →

Eurolle Darwin-palkinto!

Alexander Stubb linjasi (17.11.) Euroopan rahaliiton olevan darwinistinen järjestelmä. Stubbin iltasadussa AAA-luottoluokituksen maat ovat Euroopan kansojen kermaa, jonka evolutionistisen järjestyksen erehtymättömät luottoluokittajat määräävät. Stubb kaipaa komissioon budjettitsaaria, jonka mandaatilla korkeaotsaiset, sinisilmäiset ja vaaleatukkaiset AAA-maat voisivat bismarckilaisesti ruoskia oikeaa eurooppalaisuutta alikehittyneisiin maihin:

“Ideaalimaailmassa kaikista euromaista tulisi kolmen A:n maita.”

Ainoa ongelma on, että piiskattiinpa Euroopan kehitysmaita kuinka hartaasti tahansa, kaikista EU-maista ei koskaan voi kehittyä yhtä aikaa nietzscheläisiä kolmen A:n yli-ihmisiä.

Yli-ihmisyytensä (kilpailukykynsä) säilyttääkseen Euroopan valtiot ovat heittäytyneet viime vuosikymmeninä verokilpailuun alemmista yritysveroista, työnantajamaksuista ja rikkaita suosivista verohelpotuksista. Tämä on johtanut valtiontulojen huomattavaan vähenemiseen, mihin on jouduttu vastaamaan myös velkaantumalla. Näiden toimenpiteiden taloutta edistävä vaikutus on jäänyt kyseenalaiseksi, mutta ainakin pääoma on saanut temmeltää vapaasti.

Kriisin alettua tämä evolutionistinen eloonjäämiskamppailu markkinoiden armoilla on viety äärimmilleen. Kriisistä on syytetty Euroopan kehitysmaiden liian suuria julkisia menoja ja ylivelkaantumista. Kriisistä päästään, kunhan tuhlailu minimoidaan ja velkaantuminen käännetään laskuun. Päämäärä on läpeensä oikeistolainen: sosiaaliturvaa heikennetään, palkkoja poljetaan, työuria pidennetään, palveluita yksityistetään, kansojen varallisuudet pakkohuutokaupataan sekä koulutusta, tutkimusta, terveydenhuoltoa ja eläkkeitä karsitaan.

Nämä ovat kaikki toimenpiteitä, joilla yksittäinen kansakunta periaatteessa voi säilyttää luottoluokituksensa.

Eurokonsensus rinnastaa kuitenkin virheellisesti kotitalouden ja julkisen velan hoidon. Ensinnäkin poliitikot ovat unohtaneet, että juuri julkiset investoinnit koulutukseen, tutkimukseen, terveydenhuoltoon ja infrastruktuuriin edistävät talouskasvua. Kuten olemme jo aiemmin todenneet, eurokonsensuksen ratkaisu on yhtä järkevä kuin erottaa perheen äiti menojen vähentämiseksi: tulot vähenevät menojakin enemmän ja velkaantumiskierre ainoastaan jatkuu.

Toisekseen eurokonsensukselta puuttuu makropoliittinen ymmärrys Euroopan laajuisen talousliiton johtamisesta. Euroopassa on maailman suurimmat ja suhteellisen suljetut sisämarkkinat, joten Euroopan valtioiden tärkeimpiä asiakkaita ovat toiset Euroopan maat. Täten kaikkien kansakuntien suorittamat yhtäaikaiset leikkausohjelmat ainoastaan vähentävät kokonaiskysyntää, heikentävät koko Euroopan taloudellista toimintaa, kiihdyttävät velkaantumisen ja taantuman syöksykierrettä sekä tekevät budjettitavotteista entistäkin epärealistisempia saavuttaa.

Ratkaisuna tähän tulee tietenkin olemaan entistä enemmän leikkauksia, yksityistämisiä ja työurien pidentämisiä. Säästöistä ja leikkauksista huolimatta kilpailukyky häviää ja jäljelle jää ainoastaan pääoman kuppaama ja taantuman murjoma manner.

Euroopan kansat ovat kiristämässä vöitään hirttoköysiksi.

Tässä on Stubbin saagan ydin. Kyse ei ole ollut missään vaiheessa siitä, mikä kriisin todellinen syy on tai miten eurokriisi ratkaistaisiin taloustieteellisesti tarkoituksenmukaisesti. Stubbin saaga paljastaa ainoastaan sen ideologisen (ja taloustieteellisesti kestämättömän) perustan, jolle uutta uljaampaa Eurooppaa ollaan raudalla ja verellä rakentamassa.

Koska rahaliiton eloonjäämismahdollisuudet nykyisen konsensuksen luotsaamana ovat kuitenkin erityisen vähäiset, ehdotamme Darwin-palkintoa jaettavaksi tänä vuonna poikkeuksellisesti eurolle ja sen poliittiselle eliitille. Darwin-palkinto jaetaan vuosittain henkilölle, joka on tappanut itsensä erityisen typerällä tavalla (tai vahingossa steriloinut itsensä) ja tehnyt ihmiskunnalle palveluksen poistaessaan geeninsä elämän kiertokulusta ja parantanut näin ihmiskunnan pitemmän tähtäimen eloonjäämismahdollisuuksia.

Kolmen A:n luottoluokitus kaikille Euroopan maille yhtä aikaa on sula mahdottomuus. Niin kauan kuin planeetan asukkaat eivät keksi alkaa käydä intergalaktista kauppaa avaruusolioiden kanssa, kapitalismi on kylmää nollasummapeliä, jossa toisen kansan ylijäämä on toisen kansan alijäämä.

Facebook Comments

Published in eurokriisi

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Facebook Auto Publish Powered By : XYZScripts.com