Skip to content →

Jatkuvan talouskurin arkkitehdit

Valtioneuvoston kanslian valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen, valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki ja valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarinen.
Valtioneuvoston kanslian valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen, valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki ja valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarinen. (Heikki Saukkomaa/Lehtikuva)

Kataisen hallitus sopi viime syksynä rakennepoliittisesta ohjelmasta ja Stubbin hallitus tänä syksynä rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanon vahvistamisesta.

Vaikka sekä pääministeri että valtiovarainministeri ovat vaihtuneet (Kataisen hallituksen alkuperäisestä kokoonpanosta on jäljellä enää 5 ministeriä), ei Stubbin hallituksen meno ole muuttunut. Rakennepoliittinen ohjelma ja sen “toimeenpanon vahvistaminen” tuovat esiin 3 piirrettä suomalaisesta politiikasta:

  1. Puoluejohtajien liikkumavara on hyvin vähäistä ylimpien virkamiesten valmistelutyön alla
  2. Rakenneuudistuksessa Kataisen hallitusohjelman talouskuri ulotetaan valtiontalouden lisäksi kuntatalouteen ja sotepalveluihin
  3. Suuret rakenteelliset uudistukset hyväksytään kaikessa hiljaisuudessa median keskittyessä puolueiden näytelmiin

Virkamiesjohdon ylivalta

Rakenneuudistuksessa on käynyt ilmi johtavien virkamiesten kädenjälki.

Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäen johtama työryhmä* jätti hallitukselle esityksen rakennepoliittisesta ohjelmasta 25.11.2013, jonka Kataisen hallitus hyväksyi neljä päivää myöhemmin ainoastaan pienin muutoksin. Leikkauksia oli hallituksen esityksessä vain 100 miljoonaa vähemmän kuin Hetemäen pohjaesityksessä, mikä kertoo oleellisen puolueiden poliittisesta liikkumavarasta.

Vastaavasti Hetemäen johtoryhmä jätti 23.8.2014 Stubbin hallitukselle pohjaesityksen rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanon vahvistamisesta, jonka hallitus hyväksyi viisi päivää myöhemmin lähestulkoon sellaisenaan. Keskeinen ero papereiden välillä on siinä, että hallitus oli jättänyt pois liitteet kuntatalouden ja soten rahoituksen muutoksista ja rakenteellisesta työttömyydestä. Suuriin linjoihin ei kajottu.

Poliitikkojen tehtäväksi jää allekirjoittaa virkamiesten esitykset ja näytellä taistelevansa parrasvalojen loisteessa lillukanvarsista. Suomen Pankin johtaja Erkki Liikanen kuvasi helmikuussa tämän päivän politiikkaa:

“Pitäisi erottaa kaksi asiaa: Yksi on talouden tosiasiat ja toinen on arvovalinnat, jotka kuuluvat politiikan piiriin. … Talouden faktat eivät kuulu politiikan piiriin. Politiikkaan kuuluu se, mihin tärkeysjärjestykseen asioita laitetaan, se on vaaleissa ratkaistava.” (Ylen aamu-tv)

Liikasen lausuntoa vastaan hyökättiin siitä, että Erkki pyrki röyhkeästi epäpolitisoimaan vallitsevan talouspoliittisen linjan neutraaliksi tosiasiaksi. Kuitenkin Liikanen tuli kuvanneeksi vallitsevaa todellisuutta harvinaisen osuvasti. Kaikki puolueet ovat kuin ovatkin sitoutuneet yhteen – Hetemäen kipparoimaan – taloudelliseen ja poliittiseen todellisuuteen.

Rakenneuudistuksen ydin

Kataisen ja Stubbin sinipunahallituksia on arvosteltu siitä, etteivät ne ole tehneet tarpeellisia päätöksiä kestävyysvajeen umpeenkuromiseksi ja velkaantumisen taittamiseksi.

Joka tapauksessa rakenneuudistuksessa on päätetty, että valtiontalouden lisäksi kuntataloutta sekä sotepalveluiden rahoitusta aletaan jatkossa ohjata kehyspäätösten yhteydessä. Koko kehysmenettely on muodollisestikin laajennettu ”julkisen talouden suunnitelmaksi” koskemaan kuntia ja sotea. Näin luodulla mekanismilla valtiontalouden, kuntatalouden ja soten leikkaukset on siirretty tuleville hallituksille kehysriihien yhteyteen.

29.11.2013 Kataisen hallituksen hyväksymässä rakennepoliittisessa ohjelmassa lukee:

“Otetaan käyttöön kuntatalouden ohjausjärjestelmä ja sen sitova kuntatalousohjelma, joka korvaa nykyisen peruspalveluohjelman. … Kuntatalouden ohjausjärjestelmän mukaisesti hallituskauden alussa hallitus päättää kuntatalousohjelmasta. Ohjelma asettaa kuntatalouden tasapainotavoitteen ja päättää samalla toimenpiteistä tavoitteen toteuttamiseksi erillisessä kuntatalousohjelmassa. Ohjelmaa tarkistetaan valtion kehysmenettelyn tavoin vuosittain hallituksen kehyspäätöksen yhteydessä.”

28.8.2014 Stubbin hallituksen hyväksymässä päätöksessä rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanon vahvsistamisesta puolestaan lukee:

“Hallitus on päättänyt johtoryhmän esityksen mukaisesti, että valmistellaan pikaisesti julkisten sosiaali‐ ja terveyspalvelujen kustannusten hallinnan toteuttava budjettikehysjärjestelmä parlamentaarisen sote‐ryhmän sovinnon tueksi. Valmisteltavan järjestelmän avulla varmistetaan, että julkisten sosiaali‐ ja terveysmenojen kehitys noudattaa menorajoitetta, jossa palvelujärjestelmän tuottavuuden kasvulle asetettu tavoite toteutuu. … Tarkoituksena on, että järjestelmä on menettelynä kytketty julkisen talouden suunnitelmaa ja talousarviota koskevaan päätöksentekoon.”

Rakenneuudistuksen ydin on, että kuntataloudelle asetetaan tasapainotavoite ja sosiaali- ja terveyspalveluille menorajoite. Tulevat hallitukset päättävät tavoitteista ja rajoitteista hallitusneuvotteluiden yhteydessä ja leikkaavat sitten kehyksissä, kun ylioptimistiset tavoitteet ja rajoitteet paukkuvat. Rakenneuudistuksella valtiontalouden jatkuva sopeuttaminen ulotetaan kuntatalouteen ja sotepalveluihin. Leikkaaminen on tullut jäädäkseen.

Tässä on Kataisen ja Stubbin sinipunahallitusten kunta- ja soteuudistusten ydin. Pääministeri Stubb lausuikin budjettiriihen tiedotustilaisuudessa:

“Nämä ovat välttämättömiä päätöksiä ja tämä meno tulee jatkumaan lähivuosina.”

Toimittajien teatteri

Budjettiriihen yhteydessä hyväksytyt toimet rakenneuudistuksen vauhdittamiseksi menivät medialta täysin ohi, kun kokoomus ja SDP tarjosivat teatteria kinastellessaan kymmenistä miljoonista – budjetin tuhannesosista.

Kymmenien miljoonien siirtely budjetin sisällä ei muuta Suomen talouspolitiikan suuntaa kiristävästä elvyttäväksi. Sääliksi kävi uutta valtiovarainministeri Rinnettä, joka kertoi harkinneensa lähtöä hallituksesta takuueläkkeen kariuduttua. Olisivatko demarit todella kaataneet hallituksen parinkymmenen miljoonan takia?

Vaikka poliitikot tyytyvät epäkiitolliseen rooliinsa taistella lillukanvarsista, miksi myös media alentuu tähän leikkiin? Miksei uutisista käy ilmi mitä hallitus on päättänyt? Miksei lehtiä lukemalla saa käsitystä siitä, mihin rakenneuudistuksilla pyritään? Miksi mediaakin kiinnostaa miljardien sijaan miljoonat ja poliittisten kehityskulkujen sijaan skandaalit?

Laura Räty, Lasse Männistö, Pia Kauma ja Alexander Stubb ovat antaneet kokoomuslaiselle politiikalle uudet totuudenmukaisemmat kasvot. Kasvot, jotka vanha johto onnistui pitämään julkisuudelta piilossa. Nyt nämä hymynaamat hautaavat kohujensa alle sen politiikan, jolla Suomea ja ihmisten arkea hallitaan.

Valtiontalouteen virkamiestyönä luodut talouskurimekanismit tulevat luomaan vielä paljon enemmän kurjuutta kuin eliitin moraalinen kompurointi. Tulevina vuosina poliitikkojen liikkumavara käy vieläkin ahtaammaksi ja hippaleikit entistä surullisemmiksi.


*Hetemäen lisäksi johtoryhmään kuuluivat valtioneuvoston kanslian valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen, opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen, työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen sekä valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarinen.

Facebook Comments

Published in Martti Hetemäki rakenneuudistus

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Facebook Auto Publish Powered By : XYZScripts.com