dijsselbloem-tsakalotos

Euroryhmän johtaja Jeroen Dijsselbloem ja Kreikan valtiovarainministeri Euclid Tsakalotos

Euroopan suurin ongelma on rahaliiton vaatima talouskuri, joka lukitsee Euroopan taantumaan ja keskinäiseen vihanpitoon. Talouskurin kannattaminen pönkittää vaihtoehdottomuutta ja luo tilaa äärioikeiston nousulle.

Eurooppa-projekti natisee. Kreikka oltiin vähällä potkia ulos eurosta. Iso-Britanniassa järjestetään kansanäänestys maan EU-jäsenyydestä. Ranskan presidentinvaalien galluppeja johtaa Front Nationalin Marine Le Pen, joka on sanonut erottavansa Ranskan tarvittaessa eurosta. Italiassa Beppe Grillon Viiden tähden liike vastustaa avoimesti Italian eurojäsenyyttä.

Kreikka ei ole Euroopan suurin ongelma. Ongelma on rahaliiton vaatima talouskuri.

Talouskurin seurauksena kaikesta säästetään. Palkkoja, eläkkeitä ja sosiaalitukia leikataan. Kulutuksen ja investointien laahatessa talous taantuu ja työttömyys kasvaa. Massatyöttömyys yhdistettynä työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen luo suotuisan ilmaston muukalaisvihan ja rasististen näkökantojen nousulle. Ennen kaikkea siirtolaiset kokevat tämän rasismin tullessaan Eurooppaan paremman elämän toivossa – työn perässä ja sotaa pakoon.

Suomessakin virinnyt keskustelu rasismista on tunnustanut ongelman olemassaolon. Valitettavasti Sipilän hallitus tarvitsee leikkauspolitiikkansa tueksi perussuomalaisia. Säilyttääkseen kannatuksensa perussuomalaiset puolestaan tarvitsevat avoimen rasistisia ja fasistisia poliitikkoja. Perusporvaripolitiikan seurauksena työttömät ajetaan työllisiä vastaan, sosiaalituen saajat toisiaan vastaan ja niin sanottu kantaväestö maahanmuuttajiksi nimettyjä vastaan.

Rahaliiton vaihtoehdot

EMU:n on vastattava lähivuosina poliittiseen kriisiinsä. Primen tutkimusjohtaja ja Lontoon City Universityn taloustutkija Ann Pettiforin mukaan eurolla on 4 vaihtoehtoa.

Nykyisen linjan jatkaminen johtaa yhteisvaluutan hajoamiseen ennemmin tai myöhemmin. Toiseksi voidaan luoda vakaampi rahaliitto ilman kriisimaita, joka johtaisi kahden kerroksen väkeen. Kolmanneksi voidaan kehittää euroaluetta kohti fiskaaliunionia, jossa euromaiden talouspolitiikkaa koordinoidaan nykyisiä sääntöjä ja sopimuksia tehokkaammin. Viimeiseksi yhteisvaluutta voidaan purkaa ja palata takaisin kansallisiin valuutoihin.

Kesän aikana on vaadittu rahaliiton kehittämistä poliittiseksi unioniksi, jossa olisi yhteinen talouspolitiikka omine veroineen, budjetteineen ja valtiovarainministeriöineen.* Myös Sipilän hallitus antaa syksyn aikana kirjelmän suurelle valiokunnalle EMU:n kehittämisestä ja on toivottavaa että Suomessakin herää keskustelu rahaliiton tulevaisuudesta.

Vaikka suurilla euromailla on erimielisyyksiä euron tulevaisuudesta, ne ovat yksimielisiä talouskurin tarpeellisuudesta myös fiskaaliunionissa. Oleellista onkin kuinka tulevina vuosina suhtaudutaan yhteisvaluutan purkuun ja mitkä liikkeet sen taakse ryhmittyvät.

Vasemmiston suhde konfrontaatioon

Kreikan parlamentti hyväksyi perjantaiaamuna III tukipaketin opposition tuella (222 kyllä, 64 ei, 11 tyhjää)**. Tämän jälkeen euroryhmä katsoi, että Kreikalle voidaan myöntää 86 miljardin euron suuruinen tukipaketti.***

Tukipakettia vastaan äänestänyt Syrizan Left Platform on alkanut kasata talouskurin vastaista rintamaa ja se osallistuu seuraaviin vaaleihin todennäköisesti omalla listallaan. Koska hallitus on menettänyt enemmistön, odotettavissa on uudet vaalit. Näin siksi, että 1) pääministeri Alexis Tsipras on suosionsa huipulla, 2) tukipaketin taloudelliset ja poliittiset seuraamukset eivät ole ehtineet realisoitua ja 3) uudelle liikkeelle jää mahdollisimman vähän aikaa organisoitua menestyäkseen vaaleissa.

Kreikan kannalta on oleellista, miten kansanäänestyksessä EI-äänestäneet (61 % äänistä) jakautuvat Syrizan ja uuden liikkeen taakse. Laajemmin poliittisen ilmapiirin kannalta on merkittävää, asettuuko Euroopan vasemmisto tukemaan Syrizaa (ja euroa ja talouskuria) vai ollaanko valmiita vaalipuheita syvempään talouskurin (ja euron) konfrontaatioon.

Kreikan tapahtumat ovat osoittaneet, että vaihtoehtoinen talouspolitiikka edellyttää valmiutta konfrontaatioon Troikkaa vastaan ja mahdollisesti myös omaa rahaa. Mikäli Syrizan sisarpuolueet eli Euroopan “radikaalivasemmisto” tukee tukipaketin ja talouskurin hyväksynyttä Syrizaa, se jatkaa talouspoliittisen vaihtoehdottomuuden pönkittämistä.

Kreikan III tukipaketti tulee onnistumaan ainoastaan talouspoliittisen liikkumavaran kaventamisessa ja äärimmäisen tulonjakopolitiikan harjoittamisessa. Tämän poliittiset seuraukset voivat olla arvaamattomat. Tukipakettia kannattamalla otetaan tietoinen riski luoda poliittista tilaa kansallismielisyydelle, muukalaisvihalle ja ääriajattelulle. Vaikka rasismi on helppo tuomita henkilökohtaisesti, sosiaalidemokraattinen vasemmisto voi olla laajempien talous- ja europoliittisten näkemystensä osalta vastuussa äärioikeiston noususta.

Viitteet

*Kesän aikana Euroopan talous- ja rahaliiton kehittämistä fiskaaliunioniksi ovat vaatineet ainakin seuraavat tahot:

** Syrizan 149 kansanedustajasta 43 ei tukenut hallitusta (32 vastaan, 11 tyhjää).

*** Pakettiin sisältyy 86 miljardin lainan lisäksi 50 miljardin suuruinen yksityistämisrahasto. Suurin osa tukipaketista menee pankkien pääomittamiseen ja Kreikan velkojen maksuun. Tuen ehtona on verotuksen, eläkejärjestelmän, työmarkkinoiden, hyödykemarkkinoiden ja rahoitussektorin reformit sekä laaja-alaiset hallinnon uudistukset. Paketin myötä Kreikan hallitus ei voi jättää budjetteja tai lakiesityksiä konsultoimatta ensin Troikan kanssa

This article has 1 comments

  1. Matti Kärkkäinen Reply

    On ollut ilahduttavaa lukea Antti Ronkaisen asiantuntevia kirjoituksia.
    Nyt haluaisin kuitenkin pohdittavaksi, mikä olisi ollut Kreikan vaihtoehto tälle Syrizan pakon edessä hyväksymälle ratkaisulle. Olisiko omaan valuuttaan siirtyminen ja Euroero voinut tässä tilanteessa onnistua ilman hyväksyttyä sopimusta suurempia taloudellisia vahinkoja? Sen toki myönnän, että hyväksytty sopimus on monessa suhteessa erittäin huono ja jopa kohtuuton.
    Kirjoittaja toivoo, että Euroopan radikaalivasemmisto hylkäisi Syrizan ja jatkaisi talouskurin haastamista. Kuinka realistinen tuo toive on? Ainakaan ilman sosialidemokraatteja haastaminen ei onnistu. Onko merkkejä siitä, että Euroopan sosialidemokraatit olisivat kääntymässä talouskurin haastajiksi?
    Lisäksi toivoisin pohdintaa siitä, mikä on Syrizan haastamisyrityksen opetus Euroopan vasemmistolle.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *