IMF:n johtaja Christine Lagarde, Euroopan keskuspankin johtaja Mario Draghi, Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ja Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble.

IMF:n johtaja Christine Lagarde, Euroopan keskuspankin johtaja Mario Draghi, Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ja Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble.

Euroopan pörssit ovat sukeltaneet. Osakepörssit ovat olleet 2-4 prosentin laskussa, euron arvo suhteessa dollariin on laskenut 1,5 % ja Espanjan, Italian ja Portugalin lainojen korot ovat olleet nousussa.

Taustalla on Kreikan pääministeri Alexis Tsipraksen päätös pitää kansanäänestys Troikan (Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF) esittämän tukipaketin ehdoista sunnuntaina 5.7. Lauantaina valtiovarainministeri Yanis Varoufakis esitti euroryhmälle lainaohjelman pitkittämistä muutamalla viikolla kansanäänestyksen järjestämiseksi.

Euroryhmä kieltäytyi ja piti tämän jälkeen kokouksen ilman Kreikkaa.

Sunnuntaina Euroopan keskuspankki ilmoitti, ettei se kasvata kreikkalaisten pankkien saamien hätälainojen määrää. Tämän jälkeen Tsipras ilmoitti kreikkalaisten pankkien olevan tämän viikon kiinni, minkä lisäksi maksuja ulkomaille kontrolloidaan ja käteisnostot rajoitetaan 60 euroon päivässä.

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker piti maanantaina tuuntellisen tiedotustilaisuuden, jossa hän kertoi tuntevansa itsensä petetyksi kreikkalaisten egoismin vuoksi. Hän painotti äänestyksen tarkoittavan äänestystä eurojäsenyydestä ja toivoi kreikkalaisten äänestävän kyllä. Jo aikaisemmin Kreikan keskuspankki on vihjaillut, että neuvotteluiden epäonnistuminen johtaisi paitsi eroon eurosta, myös EU:sta ja “kaiken sen romahtamiseen mitä Kreikka on saavuttanut EU:n ja euroalueen jäsenenä”.

Kuluvan viikon aikana poliitikot, talousasiantuntijat ja media eivät säästele sanojaan levittäessään pelkoa ja leimatessaan Kreikkaa ja Syrizaa syntipukiksi Euroopan poliittiseen kriisiin. Viimeisten kuukausien aikana uutisoinnissa on toistuvasti korostettu Troikan vaatiman talouskurin (austerity) tärkeyttä ja vähätelty Kreikan vaatimuksia talouskurin höllentämisestä. Näin siitäkin huolimatta, että 5 vuotta Troikan talouskuria on ainoastaan kärjistänyt Kreikan taloudellista ahdinkoa, Syriza sai kansalta mandaatin talouskurin lopettamiseksi ja jopa IMF on myöntänyt sen haitalliseksi talouskasvulle.

eurogdp

Helsingin Kauppakorkeakoulun taloustieteen professori Pertti Haaparanta on kiteyttänyt osuvasti nykyisen mediailmapiirin:

“Eurooppalaisen politiikan kiemuroihin kuuluu massiivinen Kreikan valtion syyllistäminen Kreikan kriisistä. Tämä arvostelu ei perustu tosiasioille, sen ainoa tavoite on löytää syyllinen, joka ei ole omasta maasta ja jolle voidaan esittää lasku. On hätkähdyttävää kuulla uutisista ilman mitään kommentointia, että Kreikka tarvitsee lisälainaa kyetäkseen maksamaan entisiä lainojaan takaisin.”

Kreikan tukipakettiin liittyvät neuvottelut ovat tuoneet esiin Euroopan poliittiset realiteetit:

  • Kyseessä on poliittinen, ei taloudellinen kriisi. Syrizalle ei haluta antaa periksi, sillä se voisi johtaa laajempaan talouspoliittiseen muutospaineeseen. Kreikan kohdalla vaaleissa ei voida vaikuttaa edes siihen, mistä ja keneltä leikataan, koska kaikissa päätöksissä pitää olla instituutioiden leima. Instituutiot ja euroryhmä haluavat, ettei Euroopassa ole vaihtoehtoja.
  • Austerityn taloudellisesta toimivuudesta ei ole muuta varmaa näyttöä kuin että se ottaa köyhimmiltä ja antaa rikkaimmille. Kyse on äärimmäisestä tulonjakopolitiikasta, jonka laaja hyväksyminen eurooppalaisten poliitikoiden, talousviisaiden ja erityisesti toimittajien ja median keskuudessa kertoo karua kieltä eurooppalaisesta arvoyhteisöstä. Ilmapiiri on mitä otollisin arvojen kovenemiselle ja muukalaisvihamielisyyden kasvulle.
  • Välinpitämättömyys Kreikan taloudellista ahdinkoa ja suora vihamielisyys demokratiaa kohtaan osoittaa, kuinka vähäistä euromaiden välinen solidaarisuus on. Saksan ja IMF:n itsepintaiset vaatimukset talouskurista voivat johtaa koko rahaliiton mentaaliseen ja poliittiseen hajoamiseen. Jos ensimmäinen lähtee, seuraavan talouskriisin koittaessa muita halukkaita saattaa seurata perässä.

Eurooppa on hajoamassa poliittisesti. Mitä tapahtuu nyt Kreikassa tulee tapahtumaan myöhemmin muualla Euroopassa.

This article has 2 comments

  1. Herrojen kanssa pellon laidassa Reply

    On kyllä jännittävää seurata, että tehdäänkö Kreikasta esimerkki siitä, miten käy jos ääneestää ”väärät” henkilöt valtaan vai onko EU-projekti sittenkin liian suuri tuhottavaksi. Eurohan luotiin työjuhdaksi ja sitten toivottiin, että fiskaali seuraa perässä. Nyt tästä fiskaalista on alkanut tulemaan tutkimuksiakin, mutta kestääkö kansojen beba tätä revitystä vai repeääkö se.

    Ikävästi merkantalismin suuntaan on kyllä tämä laiva suuntaamassa. Nyt tarvittaisiin sellaista yhteen hilteen puhaltamista hieman enemmän. Miten tämä sitten tehdää, kun se tarkoittaisi esim. Saksan 8 % vaihtotaseen pienentämistä, josta paikallinen EK ei yhtään tykkää… Saksan paikalline EK propagandan omaisesti alkaa toistelemaan palkkojen alentamista ja muuta, niin jengi uskoo tämän, mutta EK unohtaa kertoa mihin velkadeflaatio johtaa.

    Aika vähän tosin keskustellaan siitä, että mitä Troikka haluaa ja mitä Syriza haluaa ja mitkä ovat mahdolliset lopputulokset.

    Troikka tahtoo eroon Syrizasta, sillä Varoufakis on aivan liian fiksu, mutta troikka haluaa myös pitää Kreikan eurossa.

    Syriza taas haluaa kylvää siemenet kasvulle vihdoin ja viimein, mutta troikka haluaa muokata Kreikkaa vielä hieman, ennen kuin armahtaa tämän kuolemaantuomittujen osastolta.

    On mielestäni erittäin vaikea nähdä Kreikan lähtevän eurosta, mutta kunnon draamaa on aina mahtava seurata. Yaniskin on usein sanonut, että eurosta lähtö on katastrofi, mutta voi olla, että hänellä on ässä hihassa. Tietysti eurovelat jäisivät tällöin suurelta osin maksamatta, sillä drakhma devalvoituisi sen verran, että velkojen maksusta ei tulisi mitään.

    Syrizan ärripurririntama tosin on aika angstinen ja voi keikuttaa tai kaataa koko paatin.

    Mihinköhän diiliin Syriza mahtaisi olla valmis suostumaan?

  2. Pingback: Kreikan kriisissä ei ole kyse taloudesta vaan politiikasta | Heikki Ketoharju

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *