lagarde-merkel-greece

IMF:n johtaja Christine Lagarde ja Saksan liittokansleri Angela Merkel

Eurokriisin keskeisiä poliittisia seurauksia ovat olleet hallitusten aseman vahvistuminen ja vallan siirtyminen harmaalle alueelle, jossa hallitukset, instituutiot ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF riitelevät talouskurin määrästä. Tämä poliittinen umpisolmu ilmenee Kreikan III tukiapaketin järjestelyissä: 1) Saksa myöntyi III-pakettiin sillä ehdolla, että IMF tulee mukaan vuoden 2016 loppuun mennessä, 2) IMF on puolestaan sanonut, ettei osallistu ilman Kreikan velkojen uudelleenjärjestelyjä (joita Saksa vastustaa ainakin ensi vuoden vaaleihin saakka), 3) Hollanti on laittanut IMF:n osallistumisen lailliseksi ehdoksi III-paketin hyväksymiselle, 4) minkä lisäksi 5) IMF on arvostellut euroryhmää liian kovien vaatimusten asettamisesta Kreikalle, mutta samanaikaisesti 6) arvostellut Kreikkaa liian löysistä rakenneuudistuksista ja vaatinut maahan verotuksen ja eläkejärjestelmän reformeja. Viimeisimmässä näytöksessä 7) Alexis Tsipras ärsytti Saksaa lupaamalla viime perjantaina köyhimmille eläkeläisille 620 miljoonan joulubonuksen, minkä lisäksi 8) hän vaati IMF:n poisjääntiä III-tukipaketista. Jos tilanne tuntui liian yksinkertaiselta, talouskomissaari Pierre Moscovici julkaisi tänään mielipidekirjoituksen, jossa hän ensin syytti IMF:n vaatimuksia liian ankariksi, sitten puolusti Euroopan Kreikalle asetettamia vaatimuksia ja muistutti, että post truth politicsin aikana poliittisen keskustelun pitäisi perustua realistisiin arvioihin. Euroryhmän on määrä päättää ensi maanantaina Kreikan jatkosta, mutta tämä näyttää epätodennäköiseltä, sillä 1) Saksa, IMF ja Euroopan komissio riitelevät tällä hetkellä avoimesti talouskurin määritelmästä ja Kreikan veloista, eivätkä 2) Saksa ja Hollanti voi antaa Kreikalle lisää rahaa ilman IMF:n osallistumista samaan aikaan kun 3) Kreikka koittaa provokaatioillaan viivästyttää prosessia, minkä venyminen voi jumittaa koko tukipaketin: Hollannin parlamentti jää helmikuun alussa vaalitauolle ja siinä vaiheessa kun Hollannissa on uusi hallitus, Ranskan presidenttivaalit ovat täydessä käynnissä. Lisäksi Italiaan saattaa tulla ennakkovaalit jo ensi vuoden ensimmäisellä puoliskolla, minkä jälkeen onkin jo Saksan vaalit. Vaihtoehtoja on tässä vaiheessa siis kolme: 1) joko kompromissi Kreikan paketista löytyy ja IMF allekirjoittaa III-paketin tämän vuoden puolella tai ensi vuoden alussa; 2) kreikkalainen draama jatkuu maanisena syyskuun Saksan vaaleihin asti tai sitten myös 3) Kreikkaan tulee ennenaikaiset vaalit, mikäli Saksa, IMF, euroryhmä ja komissio pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, etteivät he jatka neuvotteluita Tsiprasin hallituksen kanssa.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *