Skip to content →

Kuinka Espanjan pankkikriisi ratkaistaan vastuullisesti eli miten opetat lehmän lentämään ja lennät sillä kotiin Muumilaaksoon

Euroopan kriisinhoito on sitonut Espanjan valtion ja pankkisektorin keskinäiseen kuolemansyleilyyn, joka vetää molemmat yhä syvemmälle upoksiin. Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz on kutsunut eurokriisin hoidossa käytettyjä oppeja voodoo-taloustieteeksi. Toinen nobelisti Paul Krugman on nimittänyt valittua politiikkaa sadomonetarismiksi.

Mistä Espanjan pankkikriisissä on kyse?

Tarinan viimeaikaiset käänteet alkavat viime joulusta, kun Euroopan keskuspankki päätti jakaa euroalueen yksityispankeille yli tuhat miljardia euroa lainaa yhden prosentin korolla. Tästä paketista saamiaan rahoja espanjalaiset pankit ovat avokätisesti sijoittaneet Espanjan valtion velkakirjoihin, joista saa jopa yli kuuden prosentin tuoton. Nyt Espanja on vippaamassa euromailta noin 100 miljardia, jotta voisi pelastaa nämä samaiset pankit.

Tässä nerokkaassa suunnitelmassa on kuitenkin yksi mutta. Jos Espanjalle annetaan lainaa pysyvän mekanismin (EVM) kautta, näiden lainojen ehtona on jäsenmaiden ensisijaisuus velkojana. Tämä johtaa siihen, että yksityiset rahoittajat eivät enää uskalla sijoittaa Espanjan valtion velkakirjoihin. Sijoittajat ymmärtävät, että he jäävät automaattisesti EVM:n kautta lainanneiden euromaiden taakse, mikäli Espanja ajautuu konkurssiin. Riski sijoittaa Espanjan velkakirjoihin kasvaa ja tämä sulkee Espanjan kokonaan kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta.

Espanjalla on 735 miljardia velkaa ja 100 miljardin lisävelka kasvattaa velkasuhdetta kertarysäyksellä 10 prosenttiyksikköä. Tämä lisää entisestään Espanjan velanhoitokustannuksia, joiden pienentämiseksi maa on sitoutunut jo yli 80 miljardin säästöohjelmiin. Ja koska paketti sulkee ovet yksityisiltä markkinoilta, lainaa tulevat tulevaisuudessa antamaan muut euromaat tai EKP.

Vaikka pankkituella haluttiin rauhoittaa markkinat, Espanjan 10 vuoden lainojen korot ovat nousseet tällä viikolla jo lähelle 7 prosentin kipukynnystä. Pääomapako yltyy entisestään, säästöt on jemattu patjan väliin ja jengi ajaa Espanjasta Ranskaan nostamaan käteistä. Kuinka kauan menee ennen kuin pitää ajaa Saksaan asti?

Uimarit merihädässä?

Espanjan valtiota ja pankkisektoria voidaan verrata kahteen kehnoon uimariin merihädässä. Mitä tekevätkään talouskriisin myrskyisellä merellä hataralla lautalla yhteisessä pulassa olevat europäättäjät, kun he huomaavat toverinsa Espanjan lentäneen reelingin yli? He heittävät parivaljakolle betonisen pelastusrenkaan ja onnittelevat toisiaan “eurooppalaisesta solidaarisuudesta”. Sen sijaan, että EU yrittäisi auttaa näitä kahta hädänalaista uimaan tai nostaa heidät heidät vedestä, Euroopan päättäjien toimet usuttavat kumpaakin tarrautumaan yhä tiukemmin ja epätoivoisemmin toisiinsa.

Ongelmallista tässä on se, että euron myötä kaikki euromaat on sidottu toisiinsa vyötäröistä kiinni paksulla köydellä. Näin mereen tippuneet euromaat vetävät hajoavalla lautalla vielä pysyneitä valtioita mukaansa. Ja mitä enemmän meressä on maita, sitä vaikeampi lautalla on pysyä.

Ylikansalliset sijoittajat seuraavat tätä Battle Royale -tyylistä farssia turvallisen etäisyyden päästä luksusalusten kannella shampanjalasien äärellä lyöden vetoa eri valtioiden vajoamisjärjestyksestä, vähän kuin reality-ohjelmassa, jonka nimi voisi olla esimerkiksi European Idiots! Jos vedonlyönti sattuu menemään pieleen, voi aina kilauttaa kaverille EKP:ssä tai Saksan valtiovarainministeriössä ja vaatia eriskummallista tukipakettia, jolla uhkapelissä menetetyt rahat saa takaisin.

Vaikka meri myrskyää, luksuspaatin ostamiseen on käytetty niin paljon velkavipua, ettei se mitenkään saa tai voi upota! Velkaa pitää pinnalla!

Itsepetoksen aika

Yksityistä ongelmavelkaa muutetaan julkiseksi ongelmavelaksi. Keskinäisriippuvuus, entropia ja psykoosi lisääntyvät samalla kun konkurssiriski on siirretty yksityispankeilta valtioille. Euroopan poliittinen eliitti tekisi hyvin, jos se luottaisi kaaosteoriaan. Nyt se luottaa valitettavasti itseensä ja näin tehdessään pettää itseään.

On itsepetosta väittää, että nykyisen kriisipolitiikan vastustaminen on hanskojen lyömistä tiskiin. Itse asiassa se on vasta varsinaiseen duuniin ryhtymisen edellytys. Rahaliiton rakenne on remontoitava tai siitä on luovuttava. Kaikki muu on itsepetosta (tai petosta).

Yhteiskirjoitus Miika Kabatan kanssa

Facebook Comments

Published in eurokriisi pankkikriisi

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Facebook Auto Publish Powered By : XYZScripts.com