Skip to content →

Kuinka hallitusohjelmaa luetaan?

Vaikka Suomen tilanne on mitä vakavin, eduskuntavaalit ovat olleet historiallisen tylsät. Pääministeri Stubb ja valtiovarainministeri Rinne ovat kilpaa mielistelleet oppositiojohtaja Sipilää, joka voitti vaalit olemalla pari vuotta hiljaa ja antamalla hallituksen riidellä keskenään. Vaalit näytetään käyvän arvovalinnoista eli siitä, mistä leikataan ja missä järjestyksessä. Tekstissä käydään läpi kuluneen vaalikauden tärkeimpiä talouspoliittisia päätöksiä, jotka määrittävät tulevan hallituksen suuren linjan.

1. Finanssipoliittinen sopimus ja julkisen talouden suunnitelma

Vaikka media ja oppositio saivat paljon riemua sote- ja kuntauudistusten kaatumisista, kuluneen hallituskauden merkittävin talouspoliittinen uudistus oli finanssipoliittisen sopimuksen hyväksyminen. Sopimus astui voimaan 1.1.2013.

Tshekkiä ja Iso-Britanniaa lukuunottamatta EU-maiden solmima sopimus uudistaa olennaisesti Suomen julkista taloudenhoitoa ja lisää komission valtaa Suomen talouspolitiikasta. Nykyinen kehysmenettely korvataan julkisen talouden suunnitelmalla, jonka pyrkimyksenä on, että jatkossa hallitus sopeuttaa valtiontalouden lisäksi kuntataloutta sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusta kehysriihissä. Päätökset kuntatalouden menojen ja velkaantumisen rajoitteista on jo tehty, minkä lisäksi valtiovarainministeriö on esittänyt sote-rahoituksen lisäämistä budjettimenettelyyn heti seuraavan hallituskauden alussa.

Julkisen talouden sopeutustarpeen takaa finanssipoliittisen sopimuksen asettama alaraja 0,5 prosentin rakenteellisesta budjettialijäämästä. Mikäli valtiolla on rakenteellista alijäämää, sitä tullaan korjaamaan hallituksen päättämillä leikkauksilla ja rakenteellisilla uudistuksilla, joiden volyymin määrää viime kädessä kuitenkin Euroopan komission laskemat rakenteellisesta alijäämästä ja “tuotantokuilu” (toteutuneen BKT:n ja potentiaalisen BKT:n välinen erotus). Lisäksi Suomi on kirjannut 0,5 prosentin rakenteellisen alijäämän tavoitteen lakiin, mistä poikkeaminen johtaa automaattisesti korjausmekanismin käynnistymiseen (fipo-laki 869/2012).

Jussi Ahokas on tekstissään Potentiaalinen BKT, rakenteellinen alijäämä ja finanssipolitiikan rajat osoittanut, kuinka komission laskelmissa ja politiikkasuosituksissa korostuvat uusklassiset ihanteet työvoiman määrästä sekä tuottavuuden kehityksestä. Uusklassisessa teoriassa työvoiman tarjonta ja määrä ovat muuttujia, joihin talouspolitiikalla voidaan pääosin vaikuttaa, eikä julkisille investoinneille tai kokonaiskysynnälle anneta suurempaa roolia. Finanssipoliittisen sopimuksen ja julkisen talouden suunnitelman hyväksyminen vähin äänin ilmentää puolueiden konsensusta uudesta teknokratiasta, jonka edessä poliitikot ovat voimattomia. Ahokas kiteyttää:

[T]ekniset laskentamallit ja niitä käyttävät asiantuntijatahot sitovat poliittisten päättäjien kädet siten, että nämä eivät lainkaan huomaa niin tapahtuneen. Kun finanssipoliittista sopimusta oltiin hyväksymässä Suomessa, useissa puheenvuoroissa korostettiin sitä, että sopimus mahdollistaa edelleen aktiivisen politiikan suhdannekuopissa. Valitettavasti tämä johtopäätös perustui siihen, ettei elvytysvaran laskentatapaa ymmärretty riittävästi.

Käytännössä finanssipoliittinen sopimus on vienyt Suomen eduskunnalta tärkeimmän osan sille aiemmin kuuluneesta budjettivallasta. Tulevaisuudessa Euroopan unionissa ja Suomessa olisi syytä käydä kriittistä keskustelua siitä, onko nykyinen tapa arvioida potentiaalista BKT:n tasoa ja rakenteellista alijäämää millään tavalla mielekäs. Jos tätä keskustelua ei käydä, finanssipolitiikkaa ei voida Suomessa ja muualla harjoittaa demokraattisessa ohjauksessa, vaan finanssipolitiikan linja määritetään tulevaisuudessakin puhtaasti teknisten laskelmien ja epäpoliittisen hallinnoinnin kautta.

Toistaiseksi vaaliväittelyissä ei olla edes mainittu saati kyseenalaistettu finanssipoliittista sopimusta, julkisen talouden suunnitelmaa tai komission laskelmien talouspoliittisia oletuksia. Kukaan ei ole haastanut ketään, sillä kaikki haluavat hallitukseen.

2. Hallitusneuvotteluiden pohjapaperi

Valtiovarainministeriö julkaisi hallitusneuvotteluiden pohjapaperin kuukausi ennen vaaleja.

Valtiovarainministeriön arvion mukaan kestävyysvaje on noussut 5 prosenttiin, jonka taustalla on “julkisen talouden rakenteellista alijäämää koskevan arvion heikkeneminen alkavan vaalikauden lopulla”. Valtiovarainministeriön mukaan kestävyysvajeen poistaminen seuraavan vaalikauden aikana edellyttää yhteensä 6 miljardin sopeutuksia (4 valtiolle ja 2 kunnille), minkä lisäksi olisi tehtävä 4 miljardin suuruiset rakenteelliset uudistukset.

VM:n mukaan seuraavan hallituksen tulee sopia erillisellä menosäännöllä, että hallituskauden aikana valtion menoja ei lisätä ja kuntien tehtävät mitoitetaan niin, että ne voidaan rahoittaa kunnallisverotusta kiristämättä. Lisäleikkauksia tehdään vuosittain, mikäli velkaantumista ja alijäämiä koskevat EU-kriteerit eivät näytä toteutuvan vaalikauden loppuun mennessä. Verosäännön mukaan veroja voidaan korottaa ainoastaan ennakoimattomien sopeutusten  yhteydessä ja ennakoitua suuremmat verotuotot tulee käyttää pääasiassa julkisvelan lyhentämiseen. Pisteenä i:n päälle VM esittää, että mikäli veronalennuksia toteutetaan, samalla tulee sopia samansuuruisista leikkauksista.

Kilpailukyvyn parantamiseksi VM edellyttää palkkojen “erittäin maltillista, käytännössä tuottavuuskehitystä hitaampaa kehitystä loppuvuosikymmenen ajan”. Jotta ihmisten ostovoima ei laskisi palkkojen laskusta huolimatta, VM ehdottaa valtion tulevan äärimaltillista palkkaratkaisua vastaan tuloverotuksen laskulla.* Lisäpaineita palkansaajille ja työttömille aiheuttaa kuitenkin VM:n esitys, että verotuksen painopistettä on siirrettävä arvonlisäverotukseen ja kiinteistöveroihin. Lisäksi yhteisövero on pidettävä kilpailukykyisenä. VM:n ehdotukset tarkoittavat funktionaalisen tulonjaon kehittymistä pääoman eduksi.

Käytännössä esitys tarkoittaa konsensusta sosiaaliturvan ja palveluiden leikkaamisesta sekä kuntien tehtävien karsimisesta ja ulkoistamisesta, mistä pitävät huolen erilliset meno- ja verosäännöt. Valtion ja kuntien verotusta ei lisätä ja tulo- ja yhteisöveron kevennyksestä seuraavaa verotulojen vähennystä paikataan välillisen alvin ja kiinteistöverotuksen nostolla. Sopeuttamisen logiikka näyttää VM:n esityksen mukaan muuttuvan Kataisen ja Stubbin hallituksia ankarammaksi tavoitteiltaan ja keinoiltaan.**

3. Kuinka hallitusohjelmaa luetaan?

Jos ennusmerkit pitävät paikkansa, hallitusohjelma tulee olemaan lyhyt strategiapaperi, jota täydennetään myöhemmin. Sitä selaillessa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomio seuraaviin seikkoihin, jotka määrittävät hallituksen talouspolitiikan suuren linjan:

  1. Hallituksen arvio talouden kehityksestä hallituskauden aikana. Kataisen hallitusohjelmaan kirjattiin kunnianhimoiset tavoitteet: 2015 julkistalouden uskottiin olevan 4 % ylijäämäinen, työttömyysaste 5 % ja työllisyysaste 72 %. Tänään julkisyhteisöjen alijäämä on 3,2 %, työttömyysaste 10,1 % ja työllisyysaste 66,6 %.
  2. Hallituksen arvio kestävyysvajeen ja rakenteellisen alijäämän suuruudesta. Hallituksen arvio kestävyysvajeesta ja rakenteellisesta alijäämästä tuskin poikkeaa oleellisesti VM:n esityksestä. Koska Euroopan komissio vahtii finanssipoliittisen sopimuksen toteuttamista ja on oikeutettu rankaisemaan jäsenmaita, mikäli ne lipsuvat liikaa rakenteellisen alijäämän tavoitteesta, VM:n arvio rakenteellisesta alijäämästä tuskin eroaa oleellisesti komission arvioista.***
  3. Näiden arvioiden pohjalta laaditaan hallituskautta koskeva julkisen talouden suunnitelma sekä valtiontalouden ja kuntatalouden sopeutusta määrittävät meno- ja verosäännöt. Meno- ja verosääntö tulevat määrittämään verotuksen ja leikkausten suhteen, jos ja kun uusiin sopeutustoimiin ryhdytään. Lisäksi soterahoitukselle laadittaneen heti hallituskauden alussa budjettiraami sote-mallista riippumatta. Hallituksen linjasta kertoo myös se, kuinka suuren roolin ne antavat äärimaltilliselle palkkaratkaisulle ja muille rakenteellisille uudistuksille kestävyysvajeen ratkaisemisessa.

Puolueiden arviot leikkaustarpeesta vaihtelevat 2 ja 6 miljardin välillä. Kaikesta tunaroinnista huolimatta Kataisen ja Stubbin hallitukset näyttävät onnistuneen synnyttämään puolueiden välisen konsensuksen komission ja valtiovarainministeriön ylläpitämälle leikkaustarpeelle. Vaikka vasemmistoliitto on sanoutunut irti leikkauksista, myös se oli hyväksymässä finanssipoliittista sopimusta ja julkisen talouden suunnitelmaa. Puheet elvytyksestä ovat tyhjää retoriikkaa ilman EU:n talouskurisääntöjen kritiikkiä ja irtisanoutumista valtiovarainministeriön leikkauspolitiikkaan ohjaavasta teknokratiasta.

Viitteet

* Palkkojen aleneminen ja tuloverotuksen lasku on käytännössä sitä, mitä Jyrki Katainen tarkoitti 2013 palkkaratkaisulla, jossa “kilpailukyky ja ostovoima lyövät kättä”. Äärimaltillisen palkkaratkaisun taustalla on virheellinen oletus, että Suomen palkkakehitys on kasvanut holtittomasti ja kilpailukyky heikentynyt, vaikka todellisuudessa vientiteollisuuden palkat ovat edelleen Saksaa edullisempia ja samaa tasoa Ruotsin kanssa. Lisäksi on luultavaa, että pääomaa hyödyttävä tulonjako leikkaa tuottavuuden kehitystä.

** Kataisen ja Stubbin hallitusten seurantaraportin mukaan kuluneella hallituskaudella päätettiin noin 6 miljardin edestä leikkauksista ja veronkorotuksista, minkä lisäksi valtion omaisuutta myyntiin 1,9 miljardilla. Kataisen hallitus kirjasi hallitusohjelmaansa, että leikkauksia ja veronkorotuksia tehdään tasasuhteessa, mikäli toteutunut alijäämä on yli 1 prosentin tai velkaantumisen kasvu ei ole pysähtynyt. VM:n esityksen tavoitteena on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä sekä kategorinen linjaus, että kokonaisveroastetta ei nosteta.

*** Tätä vasten on kiinnostava sivujuoni, että jopa valtiovarainministeriön ylin virkamies Martti Hetemäki on kritisoinut on tuoreessa Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa komission tapaa kalkyloida talouskasvua:

Komission käyttämät parametrit johtavat potentiaalisen BKT:n kasvuestimaatteihin, jotka ovat hyvin suhdanneriippuvia. Lisäksi komissio olettaa, päinvastoin kuin nykyisin IMF, että tuotantokuilu sulkeutuu keskipitkällä aikavälillä (4–5 vuodessa). Nämä kaksi oletusta (suhdanneriippuvainen potentiaalisen BKT:n kasvu ja tuotantokuilun sulkeutuminen) tuottavat harhaisia keskipitkän ajan kasvuarvioita.

 

Facebook Comments

Published in hallitusohjelma talouskuri vaalit virkamiesohjaus

5 Comments

  1. Hemmetti. Veit minulta jutun aiheen käsistä. Taustatyökin oli jo tehty. Teen silti loppuun. Hienoa työtä – kiitokset!

    • antti antti

      Hei Juhani, käsittämätöntä että fiposopimus, fipolaki ja julkisen talouden suunnitelma on hyväksytty ilman minkäänlaista keskustelua, konsensus on kova ja valtiovarainministeriö on eräänlainen varjohallitus.

  2. Laupeus Laupeus

    Arvon Herra Ronkainen

    Aluksi haluaisin kiittää teitä erityisen sivistävästä blogista.

    Toiseksi, toivoisin nöyrimmin, että laittaisitte WordPressistä rss-feedit päälle, että teitä voi seurata esim. feedlyssä.

    Kolmanneksi olen erityisen huolissani siitä, että miten esim. Rinne pitää Syrizaa jonain EU:n luopiona, vaikka me kaksi ainakin tiedämme Varoufakista pitkään seurannenna, että hänellä on varsin raikkaita ideoita EU:lle ja euroalueelle. Pääomien verotusta on vuosikymmeniä heikennetty yhteisöveron laskulla, mahdollistamalla pääomilla kikkaillu EU:n sisällä ja varallisuusverosta luopumalla. Nyt ihmetellään, kun ei ole varaa ja ratkaisu on siirtää yhä enemmän rahaa julkiselta puolelta yksityiselle ja odottaa, että he investoisivat reaalitalouteen, vaikka näin ei näytä käyvän, muuten kuin lobbauksen, mediatalojen oston ja lahjonnan puitteissa. Luulisi, että SDP haluaisi ottaa askelen vasemmalle ja viedä politiikkansa EU-tasolle, sillä näillä kotimaanvaaleilla on suuri vaikutus myös Suomen EU-politiikkaan, mutta näin ei näytä käyvän, koska SDP ei osaa tarjota ihmisille vaihtoehtoa. Kilpaillaan vain sillä, että kuka karsii eniten palveluita ja nostaa tasaveroja eniten, jolloin kuppi kallistuu entisestään pääoman puoleen. Kukaan ei kysy, että mikä olisi sopiva hinta sille, että pääoma saa toimia turvallisessa ympäristössä, käyttää valtion\kansan kouluttamaa työvoimaa, käyttää valtion\kansalaisten rakentamaa infraa ja monia muita palveluita.

    Beggar-thy-neighbor-politiikka on vallanut EU:n ja pääoma kiittää ja kumartaa.

    Mielestäni parhaillaan yritetään EU:sta luoda yövartijavaltiota ja ajaa laissez-faire-kapitalismia sisään, jolloin kaikki EU:n arvot joutavat romukoppaan.

    Oikeiston teesiltä puuttuu kokonaan varteenotettava antiteesi EU:ssa ja tämän vuoksi emme saavuta synteesiä, vaan valtaa ja vaurautta valuu oikealle.

    • antti antti

      Hei Laupeus, kiitos kannustavasta palautteesta! RSS-feedit pitäisi olla päällä, lisäsin nappulan nyt ylävalikkoon, minkä lisäksi tarkistin, että myös Feedlystä pitäisi päästä tilaamaan.

      SDP:n Eurooppa-poliittisesta linjasta kertoo pitkälti viime hallitusneuvottelujen yhteydessä syntynyt Kataisen ja Urpilaisen sopimus, että uusien tukipakettien yhteydessä ”kriisimailta” vaaditaan vakuudet. Tämä päätös syntyi ilmeisesti jytkyn seurauksena ja kansallistunteen pelossa ja vei Suomen europolitiikkaa kansallismielisemmäksi solidaaristen ratkaisujen sijaan. Rinne kampanjoi puheenjohtajaksi muutoksen teemoilla, mutta kesyyntyminen valtiovarainministerinä kertoo karua kieltään VM:n vallasta hallitukseen, ministereihin ja poliitikoihin.

  3. […] heidän sitoutumisestaan Valtionvarainministeriön jo ennen vaaleja ilmoittaneeseen miljardien leikkauslinjaan kun maassa on 500 000 ihmisen laaja työttömyys, tai revittelisivät puoluejohtajien […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Facebook Auto Publish Powered By : XYZScripts.com