Skip to content →

Kuka maksaa pankkikriisin?

Teksti julkaistu alunperin Uutispäivä Demarissa 18.10.2011.

Ensimmäisiä stressitestejä syytettiin löysiksi, koska ne eivät paljastaneet Irlannin pankkisektorin heikkouksia. Irlantilaispankit kaatuivat pari kuukautta stressitestien jälkeen veronmaksajien niskaan. Myös toisia stressitestejä epäiltiin heti niiden julkistamisesta lähtien. Ainoastaan kahdeksan pankkia sai hylsyt ja niiden pääomatarve oli vaivaiset 2,5 miljardia euroa.

Markkinat eivät nielleet näin optimistisia lukuja. Eurooppalaisten pankkien arvosta onkin sulanut viimeisten kuukausien aikana yli kolmannes ja niiden luottoluokituksia on laskettu. Tätä epäluottamusta selittää se, että epäilyksenalaisiksi joutuneilla Kreikalla, Irlannilla, Portugalilla, Italialla ja Espanjalla on yhteensä 4,2 biljoonan (miljoonan miljoonan) euron edestä velkasitoumuksia. Näistä reilu biljoona tulee ranskalaisilta, saksalaisilta ja brittiläisiltä pankeilta.

Belgialais-ranskalainen Dexia kaatui (joka kuului stressitestien priimuksiin). Tämä todisti sen mitä monet epäilivät: testeissä käytettiin vanhentunutta tietoa, eikä niissä otettu huomioon pankkien kasvanutta pääomatarvetta eurokriisin pahenemisen myötä.

Rahaa on alettu siirtää epävarmojen pankkien osakkeista tuottoisampiin kohteisiin. Kreikan pystysuorat korkokäyrät ja ilmiselvän konkurssin välttely ovat käynnistäneet spekulaation luottoriskijohdannaisilla (credit default swap, CDS), joilla käytännössä lyödään vetoa Kreikan takaisinmaksukyvystä. CDS:iä on alettu ostaa myös Saksan ja Ranskan luottoluokituksen laskun varalta, mikä on nostanut näiden vahvojen euromaidenkin korkoja.[1] Mikä pahempaa, konkurssikypsät pankit voivat edelleen tehdä perusteettomia voittoja korkojen noustessa.

Kreikan väistämättömältä näyttävä velkasaneeraus aiheuttaisi ongelmia Euroopan suurimpien valtioiden pankkisektoreille. Pankkien pääomatarve onkin viimein myönnetty ja Angela Merkel ja Nicolas Sarkozy ovat luvanneet tehdä kaiken voitavan estääkseen pankkien konkurssiaallot. Olli Rehnin mukaan pankkien pääomittaminen on kuitenkin ensisijaisesti pankkien ja sijoittajien vastuulla. Koska sijoittajat ovat alkaneet karttaa pankkien osakkeita jo nyt, eikä tähänastisissa huippukokouksissa olla saatu sitovia kirjauksia kuin “vapaaehtoisesta” sijoittajavastuusta, on todennäköistä, että pankkien pelastaminen jää jälleen jäsenmaiden ja veronmaksajien vastuulle.

Euroopan talous- ja rahaliiton juridinen rakenne palvelee ensisijaisesti pankkeja. Siksi on ainoastaan loogista, että eurokriisiä ratkomaan on pystytetty yksityinen rahoituslaitos, jolla ei ole edes Euroopan unionin toimielimen statusta. Mikä pahempaa, Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) on rakennettu samalla logiikalla kuin johdannaiset. Koska ongelmaiset euromaat takaavat ERVV:n markkinoilta lainaamaa rahaa, jatkuvat heilahtelut takaajien luottoluokituksissa (Italian ja Espanjan lisäksi epäilys on kohdistunut nyt myös Ranskaan) heikentävät tämän rahoituslaitoksen toimintakykyä, jonka pitäisi ylläpitää Euroopan taloudellista vakautta. Ongelmamaiden lisääntyessä Suomen ja muiden vahvojen valtioiden osuudet vakautustoimissa ainoastaan kasvavat, jotta vakausvälineiden AAA-luokitus säilyisi.

Euroopan keskuspankin johtajan Jean-Claude Trichetin mukaan eurokriisi on paisumassa systeemiseksi ja se leviää myös Euroopan ulkopuolelle, mikäli kansalliset hallitukset ja viranomaiset eivät pääse nopeasti sopuun tarvittavista toimenpiteistä. Ongelmana on, että missään ei sanota suoraan, paljonko eurooppalaisten pankkien pääomatarve [2] on tai mitä tulevat vastuulliset ja kiperät päätökset käytännössä tarkoittavat. Joudumme kiltisti odottamaan G20-maiden sekä Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n, Euroopan keskuspankin ja komission (eli niin sanotun troikan) seuraavia askelia.

Julkisessa keskustelussa on kiinnitetty huomio enimmäkseen siihen, miten Kreikan poliittinen eliitti on korruptoitunut ja miten se on tietoisesti kaunistellut julkistaloutensa kuvaa. Dexia osoittaa kuitenkin, miten samankaltaiseen näpelöintiin Euroopan pankkisektorin osalta on syyllistynyt myös Euroopan pankkiviranomainen (European Banking Authority, EBA). Lisäksi pankkien on arvioitu kaunistelleen tuloksiaan liian alhaisilla tappioiden alaskirjauksilla esimerkiksi Kreikan velkakirjojen osalta. Keskusteluun tulee viimein nostaa paitsi ongelmamaiden ylilyönnit, myös Euroopan talous- ja rahaliiton rakenteelliset ongelmat, jotka yhdistettynä tähänastiseen kriisinhoitoon ainoastaan syventävät eurokriisiä.

Suomen saamilla vakuuksilla on ainoastaan sisäpoliittista merkitystä, joten niistä olisi päästävä nopeasti keskusteluun siitä, millä ehdoin pankkeja pelastetaan ja millä talouspoliittisilla uudistuksilla tähänastista kriisipolitiikkaa korjataan. Tämänkaltaisia esityksiä ovat olleet esimerkiksi EKP:n mandaatin muuttaminen, ERVV:n käyttäminen pankkien pääomittamiseen, pankkituen ehtona olevat pankkien kansallistaminen ja sijoittajavastuu sekä Euroopan investointipankin vastuuttaminen Eurooppaa uhkaavan W-laman torjunnassa.[3]

Viitteet

[1] BIS:in mukaan CDS:iä on edelleen markkinoilla yli 30 biljoonan dollarin edestä. Kaikkiaan uuden polven finanssi-instrumentteja eli kaikenlaisia johdannaisia on liikenteessä yli 600 biljoonaan dollarin edestä.

[2] Credit Suissen mukaan yli 60 pankkia saisi hylsyt, jos stressitestit tehtäisiin nyt. Arviot pankkien pääomatarpeesta heiluvat 150-450 miljardissa eurossa.

[3] Ks. tarkemmin esimerkiksi Jussi Ahokkaan & Lauri Holapan Kestävyysvajeesta funktionaaliseen rahoitukseen sekä Joel Kaitilan kanssa kirjoittamani Kestävyysvaje tarvitsee uudistusmielistä europolitiikkaa.

Facebook Comments

Published in pankkikriisi

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Facebook Auto Publish Powered By : XYZScripts.com