Skip to content →

Kuplatalouden arkkitehtuuri

obamacrew
Obaman talouspoliittinen neuvonantaja Larry Summer, ekonomisti Christina Romer, valtiovarainministeri Timothy Geithner, presidentti Barack Obama ja Yhdysvaltain keskuspankin johtaja Ben Bernanke vuonna 2010.

Finanssikriisin jälkeen elpyminen on ollut sekä Amerikassa että Euroopassa maltillista, mutta molemmilla mantereilla pörssit ovat nousseet ja pankit tahkonneet ennätyksiä.

Poliittinen eliitti on epäonnistunut. Syytä tähän voidaan hakea talouspoliittisesta työnjaosta.

Hallitukset ovat pyrkineet estämään julkisen velkaantumisen ja pienentämään alijäämää (budjettikuri ja leikkaukset) samalla kun keskuspankit ovat pyrkineet lisäämään yksityistä kulutusta (nollakorko ja QE-ohjelmat). Finanssipolitiikka ja rahapolitiikka ovat eliminoineet toisiaan ja johtaneet epämiellyttäviin seurauksiin.

Epävarmuus on taannut, etteivät kotitaloudet ja yritykset uskalla velkaantua kuluttaakseen ja investoidakseen (kuten keskuspankit toivoivat käyvän). Sen sijaan pankit ovat käyttäneet keskuspankkien elvytyksen uuden kuplan puhaltamiseen. Kriisin jälkeen SP&500, Dow Jones ja NASDAQ-indeksit ovat tuplautuneet ja triplautuneet.

Mike Whitney onkin arvellut, että uudella kuplalla estettiin pankkien ajautuminen maksukyvyttömyyteen sekä hallitusten tarve pelastaa finanssilaitoksia.

Yhdysvaltain keskuspankin (Fed) johtaja Ben Bernanken mukaan Yhdysvaltain 13 suurimmasta pankista 12 uhkasi kaatua syksyllä 2008. Bushin ja Obaman hallinnot eivät halunneet kansallistaa pankkeja, vaikka se olisi mahdollistanut johdon korvaamista virkamiehillä, omistajien vastuunkannon, talousrikollisten tuomitsemisen, velkojen uudelleenjärjestelyt ja rahoituksen paluun julkiseksi palveluksi. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska Yhdysvaltain hallinto ja Wall Streetin pankit ovat hartaasti naimisissa pyöröovipolitiikan seurauksena.

On kuitenkin häikäilemätöntä, että Barack Obaman elvytyspaketti laskettiin tietoisesti alakanttiin. Valkoisen talon ekonomisti Christina Romer arvioi tuotantokuilun paikkaamiseen tarvittavan 2 000 miljardin dollarin suuruista elvytyspakettia. Obaman talouspoliittinen neuvonantaja Larry Summers jätti laskelmat esittelemättä Obamalle. Elvytyspaketti jäi 787 miljardiin dollariin eli noin kolmannekseen tarkoituksenmukaisesta.

Mikäli elvytyspaketti olisi ollut suurempi, finanssipolitiikka ja rahapolitiikka olisivat tukeneet toisiaan. Talous olisi kasvanut, työttömyys laskenut ja inflaatio kiihtynyt. Positiiviset näkymät olisi antanut keskuspankille syyn kiristää rahapolitiikka ja lopettaa tukitoimet jo aikoja sitten.

Mutta: kupla olisi jäänyt syntymättä ja pankkisektori liian heikkoon happeen.

Entäs sitten?

Vaikka Yhdysvaltain keskuspankki kiristi ohjauskorkoaan joulukuussa 25 pisteellä, se pitää edelleen Yhdysvaltain finanssimarkkinoita tukitoimillaan pystyssä. Fed pitää taseensa massiivisena ostamalla erääntyvien velkakirjojen tilalle uusia. Seuraavan 4 vuoden aikana tämä tarkoittaa yli 1 000 miljardin dollarin suuruisia tukiostoja. Euroopan keskuspankki ilmoittaa maaliskuussa, kuinka paljon se laajentaa nykyistä noin 1 500 miljardin euron osto-ohjelmaa. Euroalueen talouskuri varmistaa, ettei inflaatio tule nousemaan, eikä EKP:llä ole mitään syytä ohjelmansa lopettamiseen.

Voidaankin sanoa, että keskuspankit ovat selättäneet finanssikriisin siinä vaiheessa, kun ne ovat nostaneet ohjauskorkonsa normaaliin noin 4-5 prosenttiin (tällä hetkellä euroalueella 0.05 % ja Amerikassa 0.25-0.5 %) sekä hankkiutuneet eroon tuhansien miljardien arvoisista tukiostoista. Tätä on vaikea nähdä tapahtuvaksi lähiaikoina ja on epäselvää, kykenevätkö keskuspankit palaamaan ylipäätään finanssikriisiä edeltäneeseen ”normaaliin”. 

Ei voida kuitenkaan kieltää, etteivätkö keskuspankkien tukiostot helpottaisi jollain tavoin myös hallituksia. Tukiostot alentavat valtioiden korkoja ja velanhoitokuluja, mikä osaltaan helpottaa budjettipainetta. Yhdysvallat ja Eurooppa ovat kuitenkin sitoutuneet talouskuriin, joka ylläpitää nykyistä matalan kasvun ja korkean työttömyyden kautta. Haitat lyövät hyödyt laudalta. Talouskuri lyö kättä nationalismin ja muukalaisvihan kanssa molemmilla mantereilla. Suomessakin media ja keskiluokka ovat hyväksymässä rasistisen omankädenoikeuden

Keskuspankit huolehtivat inflaation sijaan varallisuuskuplien luomisesta, minkä lisäksi hallitukset ylläpitävät taantumaa. Talouspolitiikkaa ohjaavat 100 % velkakatto Yhdysvalloissa ja julkistalouden kurisäännöt Euroopassa ovat ideologisia, jotka takaavat että valtiot ovat kömpelöitä ja aloitekyvyttömiä.

Nykyisen kuplatalouden arkkitehtuuri on hauras ja hasardi. Seuraavan kriisin sattuessa reaalitalouden ja finanssisektorin tilanne on vakavampi, hallitusten toimintakyky heikompi ja poliittinen tyytymättömyys suurempi kuin vuonna 2008.

Facebook Comments

Published in QE rahapolitiikka talouskuri talouspolitiikka

One Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Facebook Auto Publish Powered By : XYZScripts.com