Skip to content →

Nyt leikataan ihmisoikeudet

Presidentti Sauli Niinistö puhumassa valtiopäivien avajaisissa.
Presidentti Sauli Niinistö puhumassa valtiopäivien avajaisissa.

Presidentti Sauli Niinistö piti eilen valtiopäivien avajaispuheen, jossa hän arvosteli kansainvälisiä sopimuksia ja perusoikeuksia. Niinistön mukaan “hallitsematon kansainvaellus” “haastaa koko läntisen demokratian kyvyn auttaa” ja lopulta “sietorajan ylittyminen romahduttaa arvojärjestelmämme”.

Niinistö on oikeassa siinä, että pakolaiskriisi tuo esiin Euroopan kyvyttömyyden tehdä humaania politiikkaa. Tämä johtuu siitä, että Euroopan talouskurisäännöt pakottavat koko Euroopan ankariin julkismenojen ja turvaverkkojen leikkauksiin. Avuntarvitsijoista tulee hintalappuja ja päättäjät vihjailevat avun olevan kantaväestöltä pois. Talouskuri, pakolaiskriisi ja nationalistinen flirttailu ovat omiaan lietsomaan muukalaisvihaa ja omankädenoikeutta.

Kun eurokriisi alkoi 6 vuotta sitten, silloinen talouskomissaari Olli Rehn oli kipparoimassa 700 miljardin euron vakausmekanismia ja 780 miljardin rahoitusvakausvälinettä. Pankkituen järjestämisessä vedottiin EU:n perustuslain artiklaan 122, joka salli hätäavun “luonnonkatastrofin tai poikkeuksellisen tapahtuman” sattuessa.

Pakolaiskriisin myötä mistään tällaisesta ei ole ollut puhetta. Sen sijaan Schengenin sopimusta on rikottu, pystytetty piikkilanka-aitoja, vaadittu rautaa rajalle sekä EU:n ulkorajoja kiinni. Näkyvin satsaus on ollut 3 miljardin euron avustus Turkille, jonka on toivottu estävän pakolaisten tulon Eurooppaan. Myös Niinistö vaati Euroopan unionia lähtemään “yhteisen rajavalvonnan, muuttoliikkeen hidastuttamisen ja nopeutettujen käännytysten tielle”.

Tämä on presidentiltä kovaa puhetta. Pontus Purokuru ehti jo kirjoittaa, kuinka äärioikeistolainen Hommaforum iloitsi presidentin puheesta.

Poliittisen eliitin uusi meemi on, ettei perustuslakiin ja ihmisoikeuksiin ole enää varaa. Pelin avasi Elinkeinoelämän valtuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila Vieraskynässä (HS 2.1.) ja nykyinen elinkeinoministeri Olli Rehn jatkoi Suomen Asianajajaliiton päivillä (15.1.). Pakolaiskriisiä käytetään kyynisesti oikeuttamaan perustuslain, kansainvälisten sopimusten ja ihmisoikeuksien romuttaminen. Tarkoittavatko eurooppalaiset arvot todella, että pankit pelastetaan mutta ihmisiä ei?

Sen sijaan että ihmisoikeudet vedettäisiin vessasta alas, Euroopan tulee luopua talouskurisäännöistä. Talouskurin lopettaminen mahdollistaa satsaukset hyvinvointivaltion ekologiseen modernisoimiseen, pakolaiskriisin humaanin ratkaisun ja nykyisen henkisen alennustilan lopettamisen. 

Jatkaminen Niinistön, Rehnin ja Ollilan tiellä kertoo, että “arvojärjestelmämme” on jo romahtanut.

Facebook Comments

Published in ihmisoikeudet pakolaiskriisi rasismi Sauli Niinistö talouskuri

4 Comments

  1. Ilkka kajaste Ilkka kajaste

    Olen pahoillani, ettei keskustelu Euroalueen talouspolitiikassa ole jatkunut, vaikka jo aikaisemmat kirjoitukset tällä palstalla olisivat antaneet tähän kiinnostavia aineksia. Kun ohessa viitataan taas kerran talouskurista luopumiseen, esitän pari kommenttia. Lähtökohtana on se, että tähän päästään luopumalla yhteisestä valuutasta, jolloin vakautta ja kestävyyttä korostavan talouspolitiikan pidäkkeet poistuvat. Vitsikästä on se, että huomiotta jätetään markkinapaineista. Jotka ovat erityisen relevantteja eteläisen Euroopsn kriisimaiden kannalta. Euro onkin niiden kannalta hyödyllinen, luottamusta vahvistava tekijä. Vitsikästä on myös se, että Suomessa eurosta eroamista ajetaan samaan aikaan kolmelta taholta. Äärikeskustasta (Väyrynen), äärivasemmalta ja ääriliberaalista oikeistosta. Kaikki tuskin saisivat mitä haluavat, jos ero toteutuisi. Keskusta hakee devalvaatiota, joka palauttaisi kilpailukyvyn. Vasemmisto ajaa sääntöjen purkamista, mikä merkitsee lisävelkaantumista. Oikealla haetaan lisää toimintavapautta markkinavoimille. Kaikki vaihtoehdot, jotka tuskin toteutuisivat samaan aikaan olisivat arvaamattomia ja sisältäisivät huomattavia riskejä. Samaan aikaan peloitellaan liittovaltiolla, joka ei ole mikään reaalisen vaihtoehto, koska se merkitsisi kansallisten parlamenttien luopumista budjettivallastaaan. Näin ei tule tapahtumaan. On monia vaihtoehtoja. Joiden avulla euroalueen koordinaatiota voidaan kehittää ilman, että puvustajan eurosta. Valitettavasti tällaista keskustelua ei ole kyetty avaamaan vaan puhetta on käyty erilaisista äärivaihtoehdoista. Ehkä syynä on se, että mutkikkaita sääntöjä ka toimivaltakysymykdiä ei tunneta tarpeeksi.

    • antti antti

      Ilkka,

      olet toistuvasti viitannut markkinapaineisiin, mutta haluan muistuttaa, että rahaliitossa nämä markkinapaineet luotiin tietoisesti EKP:n mandaatilla (lainauskielto) ja julkista taloutta koskevilla talouskurisäännöillä. Kuten Sauli Niinistö on sanonut, näillä säännöillä ”haluttiin lisätä julkisen sektorin rahoittamiseen liittyviä riskejä siinä toivossa, että rahoitusmarkkinat ’rankaisisivat’ sellaista finanssipolitiikkaa, joka ei olisi kestävällä pohjalla.” Valitettavasti eurokriisin myötä on käynyt selväksi, että hyvinvointivaltio tulkitaan kestämättömäksi finanssipolitiikaksi.

      Toisekseen, olet toistuvasti sanonut, ettei liittovaltiokehitys tule tapahtumaan. Valitettavasti 5 presidentin raportti on ainoa rahaliiton kehittämistä puitteistava ohje, joka tästää eksplisiittisesti talouskurin vahvistamiseen. Esimerkiksi valtiovarainministeriön rahoitusosaston entinen osastopäällikkö Peter Nyberg on sanonut, että liittovaltiokehityksen myötä ei ole enää varaa hyvinvointivaltioon, mistä johtuen Suomen tulisi alkaa vaatia eroamista rahaliitosta: http://www.peternyberg.net/2016/02/05/pohdintaa-suomen-kohtalonkysymyksista/

      Mielestäni on hyvä, että keskustelua rahaliitosta eroamisesta käydään ja eri poliittiset tavoitteet tulevat selkeästi esiin. Oma kantani on se, että rahaliitosta eroamista tulee hakea nimenomaan talouskurisäännöistä luopumiseksi ja suvereenin talouspolitiikan tavoittelemiseksi, mikä mahdollistaa massatyöttömyyden lopettamisen ja satsaukset hyvinvointivaltion ekologiseen modernisointiin.

      • Ilkka kajaste Ilkka kajaste

        Antti,
        Tunnen itseni vähän höperöksi, kun tämä keskustelu on jäänyt kahdenväliseksi. Peterin kommentit tuovat tähän vähän lisää aineksia ja nyt myös Touko Aalton on Vihreässä Langassa esittänyt kerettiläisiä näkemyksiä. Paavo Väyrynen tuo myös vähän lisää säpinää tähän. Samalla keskustelu on kuitenkin etääntynyt taloudesta kohti politiikkaa, mikä on vahinko. Keskeisintä on kuitenkin talous- ja rahaliiton talous. Myös viittaukset liittovaltioon hämmentävät, kun keskustelijat eivät spesifioi, mitä tarkoittavat liittovaltiolla. Minusta a ja o on budjettivalta, jonka pitäminen jäsenvaltioiden käsissä on ratkaiseva kysymys.
        Sen sijaan, että jatkaisin löysää argumentaatiota, voisin kuvata positiivisen vaihtoehdon. Kuinka euroalueen koordinaatiota tulisi kehittää niin, että jäsenvaltioiden suvereniteetti ei vaarantuisi. Avainkysymys on se, kuinka finanssipolitiikka ja rakennetoimet voidaan kytkeä yhteen. Tätä on ajettu jo ennenkin, mutta jäsenvaltioiden sitoutuminen uudistuksiin, on heikkoa. Tämä tiedetään Suomesta. Sitoutuminen ei onnistu, jos ei kyetä toimimaan yli vaali- js hallituskausien. Kysymys on luottamuksesta, jota ei kyetä ylläpitämään ilman riittävää sitoutumista. Jotta euroalueen paineita voitaisiin purkaa vakaussopimuksen täytäntöönpanon tulisi edellyttää pitemmän ajan
        budjettisopeutustA, jossa hyödynnettäisiin eri politiikka-alueiden välistä trade off’ia. Ydinkysymys on se, että uudistukset ovat luonteeltaan pysyvämpää, kun taas budjettipolitiikkaa voidaan muuttaa helpommin vuodesta toiseen. Budjettitilanteet eri maissa ovat sellaiset, että sopeutustoimet tulisi voida jakaa pitemmälle ajalle ilman, että uskottavuus heikkenee. Tästä voitaisiin sopia jäsenvaltioiden kesken hallitusten välisellä tasolla. Eikä se edellyttäisi lainsäädäntömuutoksia. Osa sopimuksen valvonnasta kuuluisi markkinavoimille, joten sopimus edellyttäisi avoimuutta ja tarkkaa seurantaa mm OECDn ja IMFn taholta.
        Sen sijaan että kinataan euroerosta tai liittovaltiosta kannattaisi keskustella kuinka euroalueen koordinaatiota voidaan tehostaa.

        • Ilkka kajaste Ilkka kajaste

          Vielä täydennyksenä se, että kukin jäsenvaltio määrittelisi näissä puitteissa sekä budjettitavoitteensa että ennen kaikkia uudistustoimensa, joista komissio, OECD ja IMF antaisivat lausuntonsa ja neuvosto/euroryhmä keskustelisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Facebook Auto Publish Powered By : XYZScripts.com