Skip to content →

Ota rahat ja juokse

Taloussanomat (4.7.) uutisoi, että venäläinen Bank Moskvy on tekemässä miljardien tappioita, kun vakuudettomat luotot paljastuivat yrityskaupan yhteydessä. Venäjän valtio joutui subventoimaan pankkia 7,3 miljardilla eurolla uuden finanssikriisin välttämiseksi.

Bank Moskvyn myöntämien lainojen vakuuksia ei ole koskaan ollut olemassakaan tai ne ovat siirretty ulkomaisille tileille. Myös pankin entinen johtaja ehti paeta rahoineen ulkomaille, kuten pankin lainojen avulla miljardööriksi noussut Moskovan entisen pormestarin vaimo aviomiehensä kanssa.

Nykyisen talous- ja finanssikriisin aikana pankkiirien pelikirja on käynyt harvinaisen selväksi: Ota rahat ja juokse!


Eurooppa kuolemanspiraalissa

Mutta jos asiat Venäjällä ovat huonosti ja pankkikriisi kurkistelee nurkan takana, tilanne ei ole Euroopassa sen parempi. Itse asiassa se on huonompi.

Monien asiantuntijoiden mukaan Kreikan velkasaneeraus on vain ajan kysymys ja näyttää siltä, että on liian myöhäistä saada eurokriisi hallintaan. Säästöohjelmat eivät saa aikaan talouskasvua, vaan deflatorisen kuolemanspiraalin.

Sen sijaan, että Kreikan kilpailukyky pyrittäisiin palauttamaan, sen tuotantoa kohottamaan ja tätä kautta lisäämään valtion maksukykyä, jopa kaikki tuottavat valtionyhtiöt ollaan myymässä ulkovaltojen sanelemin ehdoin alehinnalla rahamaailman saalistajille. Kreikka ilmeisesti halutaan muuttaa kehitysmaaksi. Ehkä tämä sitten lienee riittävä syy rahaliitosta erottamiselle.

Kun EU-pomot ohjelmoitujen robottien lailla vannovat vastuunkannon ja budjettitasapainon nimiin, heidän päätöstensä antama viesti jokaiselle rahoitusmarkkinoilla saalistavalle korppikotkalle on tämä: Ota rahat ja juokse!

Kreikkalaisten varallisuuden ryöstöretki on vasta ensimmäinen kansojen varallisuuden ryöstöretkistä. Lisää on tulossa, olkaa varmat siitä!

Kriisiä paisutetaan ja aikaa pelataan lisää, koska tukipaketeilla voidaan muuttaa loputkin yksityispankkien taseissa makaavat ongelmavelat julkisiksi ongelmaveloiksi. Eikä pankkeja haittaa sekään, että tukipaketeista ja säästöohjelmista huolimatta ongelmavaltioiden lainojen korot ainoastaan nousevat.

Pankit ovat nyhtäneet pelkästään Kreikan, Irlannin, Portugalin ja Espanjan koroilla ja palkkioilla yli 500 miljardia viimeisen viiden vuoden aikana. Kyseessä on naurettavan tuottava ja riskitön bisnes niin kauan kuin veronmaksajat ovat epäkiitollisessa maksumiehen ja takaajan kaksoisroolissa. Pankkiirit uskovat hartaasti, ettei yksikään hallitus anna pankkisektorin romahtaa, koska tästä seuraisi heidän pelottelutaktiikkansa mukaan entistä synkempi teurastus.

Niinpä pankkiirit jatkavat vanhaa tuttua käyttäytymiskaavansa toistaen: Ota rahat ja juokse!

Poikkeukset vahvistavat säännön?

Poikkeuksiakin on.

Teuvo Hakkarainen rilluttelee lööppimedian valokeilassa ja tällä menolla kansa tulee vaatimaan lisää jatkokausia. Politiikka tarvitsee omat matti nykäsensä ja mika myllylänsä. Kansanedustajan rahat ovat taskussa, mutta Hakkarainen ei juokse tai tee muutakaan. Hän on sammunut baariin.

Toiset juoksee, toiset ei!

Kestorusketuksellaan hurmaava Silvio Berlusconi on julkeutensa takia kenties härskein bisnesmies ja poliitikko Euroopassa. Viimeisinpään budjettiiin hän yritti viime hetkellä salaa ujuttaa omalle yritykselleen vapautuksen 750 miljoonan euron vahingonkorvauksista. Hän on häikäilemättömästi käyttänyt Italian kansallisvarallisuutta omien bisneksiensä edistämiseen. Seurauksena oli viimein Italian – euroalueen kolmanneksi suurimman talouden – uhkaava vararikko.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, miten Euroopan väliaikainen vakausrahasto ja Euroopan pysyvä vakausmekanismi kestävät Italian 900 miljardin valtionlainat, jotka erääntyvät seuraavan viiden vuoden aikana. Berlusconi ottaa rahat mutta ei aio juosta. Hän vain ilmoittaa, ettei asetu ehdolle.

Poikkeukset eivät kuitenkaan vahvista sääntöä. Elämä näyttää olevan valintoja, nykypäivänä useimmiten huonoja valintoja.

Johtopäätös

Pankkiirien ja rahamiesten hyysäämisen sijaan Euroopassa ja Suomessa pitäisi alkaa miettiä todellisia kysymyksiä.

Olisiko aika vaatia Euroopan keskuspankin alistamista demokraattiseen kontrolliin, sillä mitä itsenäisemmin pankkiirit saavat häärätä, sitä varmemmin he tulevat muodostamaan sisäsiittoisen klikin, jonka ainoa sidosryhmä ovat toiset pankkiirit?

Olisiko aika vaatia euro-alueen institutionaalisen rakenteen perusteellista remonttia, sillä nykyisellä rakenteella edessä on vain budjettileikkauksia ja nousevaa työttömyyttä, taantuvaa talouskehitystä ja EU-byrokraattien ja ylikansallisten rahoitusmarkkinoiden yhteistyössä suorittamaa demokraattisesti valittujen hallitusten nöyryyttämistä?

Olisiko aika vaatia euro-eliitin (sekä yritysmaailmassa että EU-byrokratiassa) tulojen kohtuullistamista ja sitomista yleiseen tulokehitykseen, sillä muuten vallan huipulla istuvasta porukasta uhkaa yhä enemmän muodostua kansalaisten enemmistön eduista piittaamaton pikavoittoja saalistava klikki, jonka ainoa periaate on ota rahat ja juokse?

Ennen kaikkea. Olisiko aika alkaa tehdä kriisinhoidossa kaikki päinvastoin kuin tähän mennessä on tehty? Nykylinjan onnistumisen todennäköisyys lähestyy kiihtyvällä tahdilla nollaa ja kansalaisten suuttumus (etenkin kriisin pyörteessä olevissa maissa) kohti kattoa?

Vai onko todella niin, että ainut tällä hetkellä käytössä oleva talouspoliittinen strategia Euroopassa on ”Ota rahat ja juokse!”?

Facebook Comments

Published in eurokriisi pankkikriisi Silvio Berlusconi

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Facebook Auto Publish Powered By : XYZScripts.com