Skip to content →

Pankkiunioni on kylvänyt Euroopan seuraavan kriisin siemenet

renzi
Italian pääministeri Matteo Renzi

Italiassa on lokakuussa kansanäänestys perustuslain muutoksesta. Samanaikaisesti Italian pankkisektori tarvitsee tukipakettia, mutta Euroopan uusi kriisinhallintamekanismi edellyttää pankkien tappioiden kattamista italialaisten kotitalouksien säästöillä. Pääministeri Matteo Renzi on ilmoittanut eroavansa, mikäli hänen esityksensä häviää äänestyksen ja säästöjen pyyhkiminen lisää ennenaikaisten vaalien todennäköisyyttä. Saksan on valittava, heittääkö se vuoden alusta voimaantulleen pankkiunionin roskiin vai riskeeraako se, että Euroopan poliittinen epävarmuus leviää Iso-Britannian, Ranskan ja Espanjan lisäksi myös Italiaan.

Euroopan pankkien arvosta on sulanut vuoden alusta lähtien 30 %. Suurimmissa ongelmissa ovat italialaiset pankit, joissa makaa ainakin 360 miljardin euron edestä ongelmaluottoja. Kun Yhdysvalloissa ongelmaluottojen määrä oli 5 % finanssikriisin syvimmässä vaiheessa, vastaava luku on Italiassa tällä hetkellä 17 %.

Italian pankit kärsivät eurokriisin jälkeen sovitusta politiikasta: toisaalta Euroopan keskuspankin alhainen korkopolitiikka ja tiukentunut sääntely nakertavat pankkien tulosta. Toisaalta rahaliiton julkista taloutta koskevat kurisäännöt varmistavat, että investointeja ei synny ja työttömyys pysyy korkeana, minkä seurauksena kotitalouksien ja yritysten on entistä vaikeampi selvitä veloistaan. Italian pankkien “synti” on ollut, että ne ovat keinottelun sijaan keskittyneet perinteiseen lainaamiseen kotitalouksille ja yrityksille.

Euroopan pankkien syöksyä selittää omalta osaltaan 1.1.2016 voimaan tullut pankkiunioni. Siihen sisältyvän uuden kriisinratkaisumenetelmän mukaan pankkien tappioita pyritään langettamaan mahdollisimman paljon pankkien omistajille ja velkojille (bail in) ja mahdollisimman vähän veronmaksajille (bail out). Bail in on ollut poliitikoille mieluinen innovaatio ja Suomessakin se on hyväksytty laajasti kokoomuksesta (ei tarvi käyttää julkisia varoja) vasemmistoliittoon (käytetään yksityisiä varoja). Sijoittajat ovat alkaneet vetää rahojaan pois, koska pelkäävät niiden joutuvan teuraalle.

Bail in ei kuitenkaan estä tavallisten ihmisten rahojen käyttämistä pankkien tappioiden kattamiseen. Esimerkiksi Italiassa kotitaloudet omistavat muuta Eurooppaa enemmän pankkien velkakirjoja. Italian piensijoittajilla on 187 miljardin edestä pankkien velkakirjoja ja ihmiset voivat menettää säästönsä, mikäli bail in otetaan käyttöön.

Bail in mahdollistaa myös talletusten käyttämisen tappioiden kattamiseen. Pankkiunioniin sisältyy 100 000 euron suuruinen talletussuoja ja tämän yli menevät talletukset voidaan ensin muuntaa pankin varoiksi ja sen jälkeen alaskirjata verovarojen käyttämisen välttämiseksi. Bail in -ratkaisua käytettiin ensimmäisen kerran Kyproksen pankkikriisin yhteydessä. Tallettajilta kerättiin yhteensä 13 miljardia ja maksajiksi joutuivat esimerkiksi eläkesäästäjät, pienet ja keskisuuret yritykset sekä kansalaisjärjestöt. Sijoittajille annettiin aikaa vetää rahansa pois, mutta tavallisilta ihmisiltä estettiin rahojensa nostaminen rajaamalla päivittäiset käteisnostot 100 euroon.

Pääministeri Renzi neuvottelee parhaillaan Euroopan komission kanssa kriisipaketista. Hän haluaa ymmärrettävästi pelastaa pankit julkisin verovaroin. Riskinä on, että bail in suututtaa äänestäjät, Renzi häviää lokakuun kansanäänestyksen ja ennenaikaisissa vaaleissa Italian euroeroa vaativa 5 tähden liike nousee suurimmaksi puolueeksi. Viimeisimmän gallupin mukaan 5 tähden liike on mennyt jo ohi Renzin demokraattisesta puolueesta.

Mitä Italian kriisistä pitäisi ajatella?

Ensinnäkin, Euroopan poliitikot ovat kykenemättömiä ratkaisemaan eurokriisiä. Vaikka poliitikot ovat juhlineet pankkiunionia, se ei selviä edes ensimmäisestä pankkikriisistään. Talouskuripolitiikka johtaa syveneviin taloudellisiin ongelmiin, jotka heijastuvat pankkisektorille esimerkiksi huonoina lainoina. Pankkiunionin sääntely heikentää luottamusta tulevien pankkikriisien tehokkaaseen hoitamiseen, mikä destabilisoi Euroopan rahoitusmarkkinoita entisestään. Kriisinhoitomekanismi on auttamattomasti liian pieni ja vakava pankkikriisi on näissä oloissa nykyisellä politiikalla vain ajan kysymys.Renzi heittikin löylyä sanomalla, että jos Italian pankkien ongelmaluottojen suuruusluokka on 1, Euroopan muiden pankkien johdannaisten ongelmien volyymi on 100. Esimerkiksi Deutche Bankilla on johdannaisia 70 000 miljardin edestä, mikä on yli viisinkertainen määrä koko euroalueen bruttokansantuotteeseen nähden. Poliitikkojen virheet voi summata niin, että tiukka finanssipolitiikka ei kannusta investoimaan, löysä rahapolitiikka kannustaa keinottelemaan ja tukipaketit siirtävät ongelmia tuonnemmaksi. 

Toiseksi, eurokriisin pitkittyminen toimimattoman talouspolitiikan seurauksena johtaa kriisimaiden lisäksi myös suuret maat poliittiseen hajaannukseen. Välimeren maissa vanhat valtapuolueet horjuvat tai ovat joutuneet väistymään. On merkkillepantavaa, että äärioikeisto nousee Keski-Euroopassa, jonka kansalaiset kokevat joutuvansa kriisien maksajiksi. Saksassa, Ranskassa ja Italiassa kannatusta saavat populistiset ja äärioikeistolaiset puolueet, jotka vaativat maidensa euroeroa. Brexitin jälkeen on selvää, että kansanäänestyksiä tullaan vaatimaan ympäri Eurooppaa. Lisäksi brexit osoitti, että jos valittavana on nykymenon jatkuminen tai edes epävarma muutos, pettyneet alaluokat ja luokka-asemansa puolesta pelkäävät keskiluokat ovat valmiita äänestämään epävarmojenkin exitien puolesta.

Facebook Comments

Published in Brexit EMU talouskuri

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Facebook Auto Publish Powered By : XYZScripts.com