Skip to content →

Pimeässä viheltely on resepti populismin nousuun

Chantal Mouffe

Politiikantutkija Chantal Mouffen mukaan populismin nousua selittää vasemmiston ja oikeiston välisten erojen hämärtyminen (post politics) ja tämän seurauksena ihmisten vieraantuminen perinteisestä poliittisesta päätöksenteosta (post democracy). Yhteisvaluutta euro tarjoaa tästä poliittisten välitysmekanismien rikkoutumisesta malliesimerkin. HS julkaisi vuodenvaihteessa jutun, jossa suomalaisten ekonomistien enemmistö sanoi eurosta olleen Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Vaikka euron ongelmat tiedetään laajasti ja vertailu muihin omaa valuuttaa käyttäviin pohjoismaihin paljastaa niiden selvinneen Suomen paremmin finanssikriisistä, suomalaiset puolueet eivät kyseenalaista yhteisvaluuttaa. Viimeksi tämä kävi ilmi, kun perustuslakivaliokunta hautasi yksimielisesti kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen eurojäsenyydestä. Edes oppositiota ei kiinnostanut herättää eurosta laajempaa keskustelua viemällä aloite äänestettäväksi eduskunnan suureen saliin. Tämä on sääli, sillä rahaliiton julkistaloutta koskevat budjettisäännöt ovat kampeamassa alleen paitsi keskeiset hyvinvointi- ja sivistysvaltion periaatteet, mutta nyt myös oikeusvaltion ihanteet. Viimeksi jälkimmäiseen vihjailtiin, kun valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki sanoi joulun alla, ettei kannata vedota perustuslain perään, kun sosiaaliturvaa leikataan Suomen 100-vuotisen menestystarinan jatkamiseksi. Puolueilta on virhe keskittyä EU/EMU-asioihin ainoastaan eurovaaleissa ja eristää näihin liittyvät ongelmat eduskunta- ja kunnallisvaaleista, sillä Euroopan talouspoliittiset ohjausmekanismit läpäisevät tällä hetkellä valtiontalouden ja kuntatalouden enemmän kuin koskaan. Pitäytyminen ainoastaan päivänpolitiikassa ja porvarihallituksen esitysten turvallisessa kritiikissä takaa kyllä pöhinän poliitikkojen, toimittajien ja tutkijoiden välillä, mutta samalla jätetään käymättä laajempi ideologinen keskustelu nykypolitiikan reunaehdoista, talouden ”faktoista” ja niiden muuttamisesta. Tällainen korkmanilainen puheenparsi, että ”euro oli virhe, mutta eipä sille tässä vaiheessa mitään voi” kiihdyttää ihmisten pettymystä poliittiseen päätöksentekoon sekä etäännyttää poliittista eliittiä entisestään äänestäjistä. Euroopan nykyisessä poliittisessa ja taloudellisessa kriisissä viheltely pimeässä on varma resepti populismin nousuun.

Facebook Comments

Published in EMU EU mikroblogi populismi

4 Comments

  1. Epäilevä Tuomas Epäilevä Tuomas

    Kiinnostava tarina, joka sopii hyvin yhteen sen kanssa mitä haluan uskoa maailmasta. Tuntuu siltä, että maailma on todella nykyään post-faktuaalinen ja post-poliittinen.

    Toisaalta tuntuu myös siltä, että maailma on litteä, eikä pallo. Luin Mouffe-artikkelin, eikä siinä juuri yhtään esitetty mitään vankkoja faktoja tai tutkimustuloksia Mouffen mielipiteille, valitettavasti. Löytynee liuta asiantuntijoita, jotka kiistävät post-poliittisuuden myyttinä jos vaan etsii. Myös pikaguuglettamalla löyty eurobarometri ”Satisfaction with democracy” ”positiivnen asenne demokratiaa kohtaan” osuus 40% vuonna 1990 ja 60% 2012…

    • antti antti

      Post politiikka ja post truth politics viittaavat moneen eri ilmiöön; itse pidän niitä hyvinä työkaluina pyrittäessä ymmärtämään politiikan yleistä teknokratisoitumista ja ideologisoitumista, jossa esimerkiksi valtapuolueiden poliitikkojen vaalipuheet ja vaalien jälkeiset poliittiset päätökset ovat toistensa peilikuvia.

      • Epäilevä Tuomas Epäilevä Tuomas

        Ymmärrän. Mutta yritin puolustaa sellaista näkemystä, jonka mukaan vaikka totuus ei ole tärkeätä sen kannalta, että ”joku toimii”, niin silti ei pitäisi suhtautu niin negatiivisesti totuuteen/faktoihin. Siis, esimerkiksi terapia toimii, vaikka monet terapeutit ovat käyttäneet täysin harhaista ja keksittyä ”tuntuu hyvältä”-teoriaa, psykoanalyysiä. Ja vaikka se on tärkeintä, ei ole oikein syylistää niitä, jotka haluavat myös luoda ihan oikeata faktoihin/evidenssiin perustuvaa tieteellistä teoriaa mielestä. Samalla tapaa, vaikka ”post-poliittinen” termi ”toimii”, ei saa syylistää niitä, jotka eivät tyydy siihen, vaan haluavat ”oikeita” evidenssiin perustuvia käsitteitä yhteiskunnnan toimimisesta ja politiikasta.

  2. Ilkka kajaste Ilkka kajaste

    Antti,
    On surullista,Jos joku ylläpitää blogia, johon kukaan ei reagoi. En halua ottaa tässä kantaa siihen, millainen politiikka on oikeaa ja millainen väärää. Kysymys on siitä, mikä on oikea vastuutaho. Jos vastuut eivät ole selkeästi jaettu, ei lopputulos voi olla tehokas. Tällainen tilanne vallitsee euroalueella. Joillekin maille on edullista antaa vaikutelma, että komissio on vastuussa tehtävistä valinnoista. Tämä onkin pitänyt paikkansa kriisivaltioissa, joissa politiikkatoimien määrittäminen on vastine saadulle tuelle. Reilu peli. Muiden maiden ml alijäämämaat kohdalla tilanne on erilainen ja neuvoston hyväksymien suositusten velvoittavuus on ongelmallisempi oikeudelliselta kannalta ja mahdollisten seuraamusten näkökulmasta. Tästä aiheutuu vastuusuhteiden epäselvyys. On ollut kiinnostavaa seurata, miten erityisesti vasemmiston keskuudessa näkemykset eroavat Euroopan puitteissa. Pitäisikö edetä kohti liittovaltiota, joka tekisi velkataakasta yhteisvastuullisen. Ei ole vaikea ymmärtää, minkä vuoksi esim Varoufakis kreikkalaisen ajaa tätä. Toinen lähestymistapa on realistisempi ja lähtee siitä, että muutos eurooppapolitiikkaan tulisi tehdä jäsenvaltioissa, koska todellinen päätösvalta on yhä jäsenvaltioissa ja neuvostossa. Muualla kuin vasemmistossa tällaista keskustelua en ole huomannut ja komission ulostuloja kuten 5 puheenjohtajan raporttia ei pidetä realistisena. Kansalliset parlamentit eivät luovu budjettivallastaan. Tässä kontekstissa kuuluu kysymys, mikä virka on unionilla, jos toimivaltaa koskeva hämäryys poistetaan ja vastuusuhteet selkeytetään. Tähän on olemassa positiivinen ratkaisu, joka ei ole euroalueen hajottaminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Facebook Auto Publish Powered By : XYZScripts.com