Skip to content →

Suomi Macrokkelin välissä

 

Ranskan uusi presidentti Emmanuel Macron kannattaa euroalueen yhteistä budjettia, eikä Saksan johdossa todennäköisesti jatkava Angela Merkel ole ainakaan vielä sanonut ehdotuksille NEIN. Yhteinen budjetti tarkoittaisi yhteisvastuun lisäämistä, mikä puolestaan tarkoittaisi, että Sipilän hallituksen EMU-integraatiota koskevat perälaudat paukkuisivat:

“EMU:a ei tule kehittää sellaisen talouskoordinaation syventämisen kautta, joka johtaisi yhteisvastuun laajentamiseen. (Sipilän hallitusohjelma, s. 33)

Macrokkeli pakottaa Suomen käymään julkisen keskustelun Suomen positiosta rahaliitossa. Tähän liittyy kaksi merkittävää poliittista kysymystä.

Ensinnäkin Suomen käsitys “yhteisvastuusta” on kapea. Suomi vastustaa finanssipoliittisen yhteisvastuun lisäämistä, kuten rahaliiton omaa budjettia tai vakausmekanismien kasvattamista. Se ei kuitenkaan ole ottanut kantaa Euroopan keskuspankin (EKP) rahapoliittisiin interventioihin. Viimeisen kahden vuoden aikana EKP on ostanut 2 000 miljardilla eurolla (vajaan 40 Suomen vuotuisen budjetin verran) euromaiden velkakirjoja. Mahdolliset velkojen laiminlyönnit aiheuttaisivat EKP:lle tappioita sekä vakavia poliittisia ongelmia. Myös nämä interventiot lisäävät yhteisvastuuta, sillä ostojen viimekätisinä takaajina toimivat veronmaksajat. Mikäli Suomi todella vastustaa “yhteisvastuun” kasvattamista, sen tulisi suhtautua avoimen vihamielisesti myös rahapoliittisen yhteisvastuun lisäämiseen. Epäselvyys ”yhteisvastuun” määritelmästä puhuu sen puolesta, että talouspoliittisessa keskustelussa tulisi huomioida laajemmin rahapolitiikka. 

Toiseksi Suomi kuuluu rahaliitossa Saksan johtamaan kuoroon Itä-Euroopan EMU-maiden kanssa. Valtiovarainministeri Orpon mukaan euroalueen budjetin sijaan euroalueella tulisi olla “nykyistä vahvempi mandaatti puuttua rakenteellisiin ongelmiin”. Käytännössä Suomi kannattaa Saksan valtiovarainministeriö Wolfgang Schäublen tavoin Euroopan vakausmekanismin (EVM) kehittämistä eräänlaiseksi Euroopan IMF:ksi, joka jakaisi kriisimaille rahaa, joiden ehtona olisi entistäkin tiukempi budjettikuri ja työmarkkinauudistukset. 

Tällä hetkellä Suomi ei edistä euroalueella klassista pohjoismaista hyvinvointia vaan ennemminkin hyvinvointinationalismia. Lojaalius Saksalle voi olla perusteltua, mikäli Macrokkeli ei pääse konsensukseen suurista reformeista, vaan rahaliittoa aletaan kehittää minimalistisesti EVM:n valtaoikeuksia lisäämällä. Tässä skenaariossa ”voimistuva” EVM muodostaa sokkelin aikanaan perustettavalle euroalueen valtiovarainministeriölle. Saksa ei kuitenkaan voi reformoida rahaliittoa pelkästään Itä-Euroopan pienten EMU-maiden tuella, vaan se tarvii Ranskan mukaan. Tämän tehdäkseen Saksan tarvitsee antaa Ranskalle myönnytyksiä. Mikäli Macrokkeli päättää kunnianhimoisista euroreformeista, Suomen schäublelainen linja voi ajaa Suomen marginaaliin. 

Julkisessa keskustelussa tuleekin ratkaista, onko Suomen schäublelainen linja perusteltu Macrokkelin etsiessä kompromissiaan.

(Kirjoitus perustuu Valtiotieteellisen tiedekunnan kesäjuhlassa käymääni dialogiin Euroopan keskustoista ja marginaaleista Juhana Aunesluoman kanssa)

Facebook Comments

Published in Juha Sipilä Juha Sipilän hallitus mikroblogi

One Comment

  1. Ilkka kajaste Ilkka kajaste

    Kommentoin tätä jo fb:ssa. Tässä vielä muutama näkökohta. Antti Ronkainen nostaa kiitettävällä tavalla esiin ajankohtaisia EU-asioita. Valitettavasti aina ei voi olla samaa mieltä. Kun pyritään talous- ja rahaliiton uudistamiseen, ei kysymys voi olla vain nykyisistä euromaista vaan muutokset koskevat kaikkia maita, ehkä Tanskaa lukuunottamatta. On kuitenkin vaikea ymmärtää viittausta Itä- Euroopan maihin. Kysymys on toki monitahoisempi. Erityisen ongelmallista EUssa ovat aina olleet budjettikysymykset oli sitten kysymys päätöksenrekomekanismeista tai mitoituksesta. Tämä koskee myös EVMää. Muutokset, jotka edellyttäisivät perussopimusmuutoksua, veisivät vuosia ja kytkeytyisivät moniin muihinkin kiperiin kysymyksiin.
    Kummallista on myös se, kuinka huonosti euroalueen budjetin tarvetta on perusteltu. Se ei läpäise kriirrustä tarkastelua. Tulonsiirtomekanismit eivät mene läpi. Suhdannetasausta koskevat ideat ovat kökköjä, jos niitä verrataan automaattisiin vakauttajiin jäsenvaltioissa. Tämä on luonnollinen ratkaisu, joka on linjassa unionin periaatteiden kanssa. Jos puhutaan rakenneuudistuksista edetään yhä kauemmas yhteisestä politiikasta, koska rakennetoimet ovat selvästi maakohtaisia.
    On erikoista, että keskustelua käydään poliittisella tasolla erillään substanssista. Jonakin päivänä olisi hyvä käydä tällainenkin keskustelu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Facebook Auto Publish Powered By : XYZScripts.com