Vaikka äärioikeistolle tulisi lötky, Ranskan ja Hollannin poliittinen keskusta siirtyy oikealle

Ranskan ja Hollannin vaaleja yhdistää se, että äärioikeistolaiset Marine Le Pen ja Geert Wilders ovat luvanneet järjestää kansanäänestyksen maidensa EU-jäsenyydestä.

Vaikka (vastoin gallupeja) Le Penistä tulisi Ranskan presidentti ja Wildersistä Hollannin pääministeri, heidän on vaikeaa lunastaa lupauksia maidensa EU-eroista (Frexit & Nexit). Hollannissa kansanäänestyksen järjestäminen edellyttää parlamentin hyväksyntää, eikä Wildersin vapauspuolue ole saamassa yli puolta parlamentin paikoista, minkä lisäksi suurin osa puolueista on sanoutunut irti yhteistyöstä Vapauspuolueen kanssa. Ranskassa ero EU:sta edellyttää perustuslain muutosta, mihin Le Pen tarvitsee parlamentin molempien huoneiden hyväksynnän. Ranskan 2-vaiheisen vaalijärjestelmän vuoksi Front Nationalilla on tällä hetkellä vain 2 edustajaa Ranskan parlamentin 925 edustajasta, vaikka se sai edellisissä vaaleissa 13 % äänistä. Le Pen voisi järjestää EU-kansanäänestyksen Charles de Gaullen jalanjäljissä ohi parlamentin ja perustuslain, mutta ranskalaisista 70 % kannattaa euroa.

Toisaalta vaikka Le Pen ja Wilders eivät nousisi valtaan, Ranskaan ja Hollantiin on tuskin tulossa toimintakykyisiä hallituksia. Ranskan presidentti valitaan suoralla vaalilla, mutta presidentin nimittämä pääministeri tarvitsee taakseen parlamentin enemmistön. Tämänhetkinen suosikki Emmanuel Macron kampanjoi sitoutumattomana, joten hänen on tehtävä yhteistyötä joko sosialistien tai republikaanien kanssa (tai pahimmassa tapauksessa molempien kanssa). Saumaton yhteistyö voi olla vaikeaa, sillä sosialistit ovat Francois Hollanden jäljiltä hajaannuksesta. Republikaanien presidenttiehdokas Francois Fillon on Trumpin asemassa, sillä republikaanien puolue-eliitti on pyrkinyt kampeamaan Fillonia taloussotkujen vuoksi. Ranskan parlamenttivaalien merkitys onkin erittäin tärkeä, sillä tilanne on presidentin kannalta sitä kaoottisempi, mitä pienempi enemmistö hänellä on takanaan. Hollannissa taas nykyisten gallupien valossa tarvitaan 4-7 puoluetta enemmistöhallituksen muodostamiseksi, mikä enteilee pitkiä, vaikeita ja epäyhtenäisiä hallitusneuvotteluita.

Ranskan ja Hollannin seuraavia hallituksia yhdistäneekin enemmän äärioikeiston vastustaminen kuin jaettu ideologia. Koska vanhat puolueet ovat valmiiksi epäsuosittuja ja EMU ei ole kyennyt lunastamaan lupauksia vakaudesta eikä vauraudesta, oikeistopopulistit ovat onnistuneet freimaamaan vaalikeskustelut maahanmuutosta ja rahaliiton ongelmista. Onkin todennäköistä, että vanhat puolueet seuraavat myös vaalien jälkeen laskevan kannatuksen aiheuttamassa hätätilassa oikeistopopulisteja teemoissa, retoriikassa ja Eurooppa-politiikassa. Oikeistopopulistien poliittinen merkitys on hegemonisesti suuri, eivätkä EU- ja maahanmuuttovastaisuus tule häviämään minnekään. Vaikka Ranskan ja Hollannin vaalikevät kääntyisi äärioikeiston kannalta lötkyksi, oikeistopopulistit siirtävät jatkuvasti poliittista keskustaa oikealle.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *