Skip to content →

Vaikka Ranska ei tule eroamaan EU:sta, poliittinen toimintakyvyttömyys kasvaa

Ranskassa on tänään presidentinvaalien 1. kierros. Suurin huoli on viime viikkoina ollut, että 2-kierroksella olisi kaksi Eurooppa-politiikkaa avoimesti vastustavaa ehdokasta.

Gallupeissa noussut vasemmiston Jean-Luc Melenchonin talousohjelmaan kuuluu 275 miljardin euron elvytysohjelma. Palkkoja ja sosiaalitukia nostetaan, eläkeikää lasketaan ja yksityistettyjä energiafirmoja kansallistetaan. Melenchon rikkoisi avoimesti rahaliiton 3 prosentin alijäämäsääntöä, minkä lisäksi hän aikoo uudelleenneuvotella EU-sopimukset ja järjestää niistä kansanäänestyksen. Melenchon kannattaa myös EKP:n mandaatin muuttamista niin että se voisi rahoittaa suoraan julkista sektoria ja luopua 2 prosentin inflaatiotavoitteesta. Ohjelman on allekirjoittanut yli 100 ekonomistia ja Noam Chomskyn lisäksi esimerkiksi Pamela Anderson on ilmaissut tukensa Melenchonille.

Myös äärioikeiston Marine Le Penin keskeinen osa vaalikampanjaa on EU-sopimusten uudelleenneuvottelu ja kansanäänestyksen järjestäminen. Hän on tehnyt “renzit” lupaamalla, että tulee eroamaan, mikäli häviää kansanäänestyksen. Hän kasvattaisi kotitalouksien ostovoimaa ja auttaisi PK-yrityksiä veroalennuksilla. Le Pen muuttaisi myös EKP:n mandaattia ja rikkoisi alijäämäsääntöä. Vaikka Melenchonin ja Le Penin ohjelmat ovat taloudellisesti samansuuntaiset, Le Penin ohjelman toimet hyvinvoinnin lisäämiseksi koskevat ainoastaan ranskalaisia. Hänen kampanjansa kulmakiviä ovat avoin muukalaisvihamielisyys, islamin vastustaminen ja maahanmuuttopolitiikan kiristäminen.

Vaikka Melenchonin ja Le Penin pääsy 2-kierrokselle olisi Wolfgang Schäublen painajainen, uutisoinnissa ei ole kiinnitetty huomiota Ranskan poliittiseen järjestelmään. Pienempien puolueiden on mahdotonta saada Ranskan parlamenttivaaleissa enemmistöä, jotka järjestetään kuukausi presidentinvaalien 2-kierroksen jälkeen. Melenchonin puolueella on parlamentin alahuoneen vajaasta 600 paikasta 18 paikkaa, Le Penillä ainoastaan 2. Tämän lisäksi ranskalaiset vastustavat Ranskan EU-eroa, joten Ranskan EU/EMU-eron (Frexit) todennäköisyys lähentelee nollaa.

Tältä osin Frexit-uutisointi on skandaalihakuista klikkijournalismia. Frexitiä suurempi huoli onkin, että kykenemättömyys muodostaa presidentin ja parlamentin välille laajaa luottamusta heijastuisi myös Ranskan ja Saksan väliseen yhteistyöhön ja sitä kautta laajemmin Eurooppa-politiikkaan. Gallup-kärjessä oleva Emmanuel Macron ja republikaanien Francois Fillon kannattavat nykyisen talouspolitiikan jatkamista eli rahaliiton julkisen talouden kurisääntöjä ja rakenteellisia uudistuksia. Macron tarvitsisi taakseen sosialistien enemmistön ja Fillon republikaanien. Republikaanipuolueen johto kuitenkin vihaa ehdokastaan ja on pyrkinyt moneen kertaan kampeamaan skandaalien ryvettämän Fillonin. Sosialistit ovat ajautuneet avoimeen hajaannukseen, kun puolueen oikeistosiipi on jättänyt robottiverolla ja perustulolla kampanjoineen Benoit Hamonin yksin ja menneet Macronin taakse. 

Onkin täysin mahdollista, että presidentinvaalit johtavat Ranskan poliittiseen toimintakyvyttömyyteen. Ensinnäkin on mahdollista, että Ranskaan valitaan presidentti perinteisten valtapuolueiden ulkopuolelta. Toiseksi on todennäköistä, että tulevalla presidentillä on joko heikko tai olematon parlamentaarinen kannatus. Mitä heikompi enemmistö, sitä olemattomampi toimintakyky. Mikäli enemmistöä ei saada ollenkaan, seurauksena on lakien läpivienti parlamentin yli poikkeusartiklalla 49.3 ja poliittinen kaaos.

Facebook Comments

Published in mikroblogi Ranska

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Facebook Auto Publish Powered By : XYZScripts.com